Siikalatva/Rantsila Rantsilan kirkon rakentamisesta kertovien dokumenttien perusteella kevät on oikein sopiva ajankohta kirkon 230-vuotisjuhlalle.
Keväällä 1785 kirkon rakentamistyöt pääsivät toden teolla käyntiin uuden kirkon rakennuspaikaksi päätetyllä Toppilankankaalla.
Kirkkojuhlassa juhlaesitelmän pitänyt rovasti Hannu Lauriala pohti olevan suorastaan hämmästyttävää, että kirkon rakentaminen tapahtui muutamassa kuukaudessa. Kirkon juhlallisia vihkiäisiä vietettiin jo 4. syyskuuta 1785.
Töiden rivakkaan etenemiseen vaikutti se, että kirkon rakentamista oli valmisteltu jo parin vuoden ajan rakennustarpeita vanhan kirkon paikalle ajaen ja siellä valmistelevia töitä tehden.
Kun kirkon rakennuspaikka päätettiinkin, pienen kahnauksen siivittämänä, vaihtaa tulvaherkältä vanhan kirkon paikalta noin kilometrin päähän Toppilankankaalle, pääsivät työt rivakasti käyntiin.
Rantsilan ensimmäinen kirkko oli 1500–1600-luvuilla Sipolassa Punkerinkankaalla sijainnut saarnahuone.
Rovasti Väinö Simojoki kehotti saarnassaan ajattelemaan, kuinka uskomattoman kauan puinen kirkko on seisonut paikallaan.
Hannu Lauriala arveli, että Rantsilan kirkko olisi ollut suuressa vaarassa Suomen sodan aikana, mikäli tietoa Olkijoella solmitusta rauhasta ei olisi saatu sotajoukoille ennen kuin venäläisjoukot ehtivät Rantsilan kirkolle.
Simojoki kiitti Jumalaa Rantsilan kauniin ja upean Herran huoneen varjelemisesta. Kirkon rakentamiseen ja lopputulokseen vaikuttaneita mainitessaan hän nosti esille erityisesti tavallisten ranttisten uuden kirkon saamisen eteen tekemän työn.
– Ranttiset eivät suinkaan olleet rikkaita. Puutteesta huolimatta he halusivat rakentaa itselleen uuden kirkon aikaisemman lahottua.
Simojoki kuvaili Rantsilan kirkon olevan osoitus siitä, mitä yhteistyöllä ja talkoilla saadaan aikaiseksi. Hirret koottiin yhteisesti ja kirkko rakennettiin talkoilla.
– Voimme vain kuvitella, miten se nosti ranttisten itsetuntoa, kun kirkko valmistui.
Kirkosta tuli suurempi ja komeampi kuin edellinen. Sijaintipaikaksi tuli paras mahdollinen keskellä kylää.
Mikael Toppeliuksen maalaamalla kolmiosaisella alttarimaalauksella on kirkossa tärkeä tehtävä, se julistaa Jumalan sanaa ja on lisäksi katseenvangitsija. Hän ihmetteli, miksi nykyiset kirkot ovat pelkistettyjä ja riisuttuja.
– Täällä Ranttilan kirkossa sitä kahtelemista sen sijaan on, kuvaili Väinö Simojoki kirkkoa, jonka naapurissa sijaitsee hänen kotitalonsa.
– Teillä on arvokas, kaunis kirkko. Varmaan paras tapa osoittaa arvostusta ja kunnioitusta on, että kirkkoon tullaan mahdollisimman usein Jumalan sanan hoidettavaksi.
Rantsilan kirkon upeisiin yksityiskohtiin kuuluu alttarimaalausten lisäksi muun muassa saarnastuoli. Alkuun uudessa kirkossa oli vanhan kirkon saarnastuoli. Uuden valmisti kirkko- ja laivanrakennuspuuseppä Amström vuonna 1794. Ehkä juuri rakentajan toisen ammatin vuoksi saarnastuolin muoto muistuttaa laivanköliä.
Upean alttarimaalauksen Jeesus ristillä-osa oli vuosikymmeniä piilossa Rantsilan kirkkoon lahjoituksena saadun Johan Gustaf Hedmannin tekemän alttaritaulun alla. Vuoden 1907 suurremontin yhteydessä alttarimaalaukset kunnostettiin ja maalauksen peittänyt taulu siirrettiin nykyiselle paikalleen saarnatuolin viereen.
Rantsilan kirkon 230-vuotisjuhlaan oli kutsuttu kunniavieraaksi kaikki elossa olevat Rantsilan kirkon kirkkoherrana toimineet. Pentti ja Esteri Kopperoinen pääsivät osallistumaan juhlaan. Juhlaa kunnioittivat läsnäolollaan Kopperoisen lapsista Sanna, Miika ja Tuomas.Tuomaksella ja Miikalla oli mukana myös puolisot ja Miikalla pieni Otto-poika.
– Totta kait tämä on suuri juhla, johon halusimme osallistua. Kyllä tämä Rantsilan kirkko on niin kaunis ja juhlallinen, ihasteli vuodesta 1969 vuoteen 1997 Rantsilan seurakunnan kirkkoherrana toiminut Pentti Kopperoinen kirkkoa.
Kopperoisten lisäksi juhlaan pääsivät osallistumaan Hannu ja Anja Lauriala. Hannu Laurialalla on kirkkoherran työuran lisäksi Rantsilaan liittyen muistoja lapsuudesta lähtien. Hänen isänsä Vilho O. J. Lauriala oli Rantsilan kirkkoherra vuosina 1945-1953.
Juhlivalle kappelille entisistä kirkkoherroista tervehdyksen olivat lähettäneet Erkki Piri, Juhani Aronen ja Juhani Kajava.
Juhlaohjelmassa kunnioitettiin Rantsilan kirkon rakentamistyötä pappina johtanutta Christfried Gananderia Gananderin laulun muodossa. Kanttori Arja Leinonen lauloi Pekka Simojoen säveltämän ja Väinö Simojoen Gananderin tekstin pohjalta sovittaman laulun Pentti Jäntin säestyksellä.
Juhlapäivän päättyessä kirkkoherra Merja Jyrkkä arveli, että päivästä jää paikalla olleiden sielujen syvyyksiin kunnioitus kirkkoa ja sen historiaa kohtaan.
Kirkon kunniaksi järjestetty juhla sai kaikenikäiset juhlavieraat muistelemaan, kuinka kirkko nivoutuu omaan henkilöhistoriaan. Ilo täytti seurakuntatalon, kun ranttiset pääsivät porisuttamaan tuttuja ja ennen kaikkea kuulemaan, mitä nykyisin Oulussa asuville Esteri ja Pentti Kopperoiselle heidän lapsilleen kuuluu.