”No mihin se nyt livahti? Just se oli tässä. Tuolla näkyy jo menevän... hei Vesa, odota!”
Toimelias ja kaikille tuttu ympäristösihteeri Vesa Ojanperä on niin vikkelä ja nopea käänteissään, että tavallisempaan tahtiin kulkeva jää kuin nalli kalliolle. Energisyys näkyy paitsi olemuksessa myös kaikessa toiminnassa.
Työnsä ohella Ojanperä on ehtinyt olla 1980-luvun lopusta asti mukana järjestelemässä Siikajoki-melontaa, Siikajoki-seuran ja Siikajoen Lions Clubin hallinnossa sekä 25 vuotta Siikajoen Sisun sihteerinä. Lisäksi vielä ”jotain pienempää” toimintaa.
– Harrastukset ovat pitkälle luonnekysymys. Paljon olen mukana järjestötoiminnassa ja minulla on vähän paha tapa että kun lupaudun johonkin mukaan, olen pitkään, Ojanperä naurahtaa.
Eräs rakas harrastus on Siikajoki-seura, jonka puheenjohtaja Ojanperä nyt on. Seuralla on työn alla iso projekti, kyläkirja, johon työryhmä on kerännyt aineistoa muutaman vuoden.
– Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni, että saisi sen valmiiksi, Ojanperä naurahtaa.
Luohuan luppakorvalle on luontevaa tuntea itsensä merituulten ahavoittavaksi siikajokiseksi. Hän mielellään kasvattaa juuret sinne, missä asuu.
– Jokainen on jostain kotoisin. Olen kotoisin sieltä, mistä koen olevani, hän muotoilee.
Ympäristösihteerin virkoja ryhdyttiin perustamaan kuntiin 1980-luvun lopulla. Siikajoki oli maakunnan kärkijoukossa ja ensimmäisenä uusiin saappaisiin astui Ojanperä 1.6.1987.
Työssään mies on viihtynyt hyvin, sillä ala on kehittynyt jatkuvasti. Ympäristöasioita sääteleviä lakeja oli 1980-luvun lopulla vain muutamia, nyt niitä on Ojanperän arvion mukaan kymmenkertainen määrä. Lisäksi kuvioihin ovat tulleet ympäristöluvat, tarkastus ja valvonta sekä erilaiset maksut.
Vuosikymmenten aikana myös asukkaiden suhtautuminen ympäristöön on muuttunut. Omaan elinympäristöön kiinnitetään huomiota ja sen halutaan olevan kunnossa.
– Ollaan tarkoin perillä asioista ja haetaan tietoa. Ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita ympäristöstä, ottavat herkästi yhteyttä ja pyytävät selvittämään, onko kaikki kunnossa, Ojanperä kertoo.
Työn oikein aromaattinen merisuola Ojanperän mukaan ovat ihmiset. Sosiaalinen mies pitää siitä, että saa olla tekemisissä kuntalaisten kanssa.
Lisää mielenkiintoa ovat tuoneet kuntaliitokset ja kuntien välinen yhteistyö rakennus- ja ympäristövalvonnassa. Viranomaisten yhteistyö on Raahen seudulla sujunut hyvin, mutta ongelmaksi on noussut raha.
– Valvonta on lisääntynyt ja resursseja tarvitaan enemmän, mutta kunnat eivät ole voineet antaa niitä tarpeeksi, Ojanperä harmittelee.
Uranuurtajalla on edessään uusia tuulia. Hän aloittaa Pyhäjoen ympäristösihteerinä 1. kesäkuuta.
Paikka tuli hakuun viime vuoden lopulla ja Ojanperä ryhtyi pähkäilemään työpaikan vaihtoa. Tykövetoa toi Hanhikiven ydinvoimalaprojekti, jossa tarvitaan kokemusta ja joka antaa tekijälle uusia haasteita.
– Nostan hattua Pyhäjoelle, siellä ei ollut ikärasismia. Minulla on kokemusta ja tietoa, ei tarvitse niin paljon perehtyä, sanoo lauantaina 60 vuotta täyttävä Ojanperä.
Paikka oli auki sopivaan saumaan, sillä kunnissa on tiukat ajat. Ojanperää huolettaa, miten Raahen seudulla rahat riittävät ympäristöpuolelle.
– Raahessa on ympäristöpuolella kolme henkilöä. Olisi heille tympiää, jos kunnat joutuisivat resursseja vähentämään, hän toteaa omaan lähtöönsä viitaten.