Voiko ihanampaa aikaa olla kuin työviikot juuri ennen kesäloman alkua. Allakassa on monta mukavaa juttukeikkaa. Kaikki on vielä mahdollista, kun lomasuunnitelmia voi hioa kaikessa rauhassa lomapäiviä odotellessa. Mieleni on tänä keväänä erityisen rento: moni työkuvioihin liittyvä asia on varmistunut ja suursiivouskin on jo tehty.
Edessä ei ole isoja lomalle ajoitettuja urakoita. Kalenterissa on lomaviikoille merkattuna vain kaksi ennalta sovittua menoa. Nekin vain pieniä pyrähdyksiä.
Tunnelmat olisivat aivan toiset, jos tiedossa olisi rakennushanke kuten viime kesänä. Viime suvena suuri osa lomaviikoista kului rantasaunaprojektissa. Pienoista stressiä oli ilmassa ennen kuin sauna oli kylpykunnossa, mutta niin vain kaikki valmistui ajallaan juhannusaatoksi.
Ennen viime viikon lumisadetta tepastelin kotipihalla hymyssä suin. Ehdin tehdä kiireisimmät pihatyöt ennen lumisateen tuloa. Ihan huvitti, miten sitä iän myötä on alkanut nauttia ja iloita oman käden työnjäljestä sen sijaan, että tekisi listaa tekemättömistä töistä.
Hyvä on ihastella myös välietappia ja nauttia välillä kaikesta ympärillä olevasta. Olin huhtikuun lämmössä niin kevät huumassa, että varhaisperunatkin tuli kätkettyä kasvatuslaatikon multaan. Ei tule isoa vahinkoa, jos laatikosta ei nouse potun pottua, nimittäin ajattelin kokeilla, ovatko jääkaapissa itäneet perunat paremmassa tallessa mullassa mitä kompostissa.
Viime perjantai jää mieleen päivänä, jolloin takatalvi yllätti monet. Minua ja ystävääni se ei yllättänyt. Tiedossa oli meno aamutuimaan Piippolaan sovittuun tapaamiseen. Kun kummallakin oli pirsseissä jo kesätassut, päätimme testata, kuinka linja-autossa on tunnelmaa ja nousimme kirkolta Rantsilasta Piippolaan kulkevan pikkubussin kyytiin. Matka sujui oikein rattoisasti.
Pieniä ärräpäitä pääsi, kun olimme melkein Piippolassa: tekstiviesti ilmoitti, että tapaaminen, johon olimme menossa oli peruttu, koska avainhenkilö ei ollut tohtinut tulla paikalle kesärenkailla.
Hätäpä ei ollut tämän näköinen, joimme Piippolassa yhdessä kouluautonkuljettajan kanssa aamukahvit ja hurautimme samalla kyydillä takaisin kotikylälle. Huokaisimme paluumatkalla helpotuksesta, ettemme olleet liikkeellä omalla autolla, kun valtatiekin oli hyvin luminen.
Loppupäivä kului kotitöissä eikä onneksi ollut pakkolähtöä minnekään. Tuulen tuivertaessa ulkona saattoi käpertyä viltin mutkaan. Myrskyn jälkeen oli lauantaina kirjaimellisesti poutasää.
Lumitöiden tekeminen ei sapettanut, vaan oli aivan loistava aamujumppa. Harvoin sitä saa kolata lunta pikkulintujen kevät sirkutusta kuunnellen ja auringonlämmöstä nauttien. Sää oli aivan loistava juoksulenkille. Lenkillä ollessa tuumasin ystävälle loma-aamukammassa olevan piikkejä vielä 15, tätä juttua kirjoittaessa niitä on enää 13.