Mieli on valoisa eilen 80 vuotta täyttäneellä Aaro Vähällä. Vähä on katsonut elämässä aina eteen päin, vaikka sota-ajan lapsen lapsuus ei ollut sieltä helpoimmasta päästä.
Tavoitteisiin päästäkseen on pitänyt tehdä kovasti töitä ja tarvittaessa on otettu velkaa. Yhä edelleen mielessä on, että huumorinkukkaa kannattaa viljellä, se auttaa jaksamaan hankalissa paikoissa.
Ennen oman maatilan hankintaa Aaro Vähä urakoi traktorilla yhdessä Aimo-veljensä kanssa. Kylällä ei ollut muilla traktoria. Veljesten urakointipalvelulle oli kysyntää niin pelto- kuin metsätöissä.
Ellinsä kanssa Aaro on kulkenut yhtä matkaa yli puolivuosisataa. Koti on ollut aina Männistössä, lukuun ottamatta avioliiton ensimmäisiä vuosia, jolloin nuoripari asui saman katon alla Aaron vanhempien kanssa kirkolla, Kunnaan tilalla. Ensimmäiset omat lehmät ostettiin Kunnaalle.
Oma tila Kuusela hankittiin Lätin perheeltä. Vähät rakensivat pika-asutustilana rakennettuun pihapiiriin uuden navetan.
Sukurakkaus on näkynyt aina Vähän perheessä. Parhaillaan saman katon alla asui neljä sukupolvea, kun Aaron äidin lisäksi perhe-elämää aloitteli myös Eero-poika perheineen.
– Vaikka velekaa on ollut aina, oomma selevenny. Ennää ei ole velkaa, Vähä myhäilee.
Tilakauppoja tehtäessä Lätin pojat toivoivat, että asutustilan velka siirretään Vähien nimiin.
Aaro Vähä kuvailee heille suorastaan pelastus olleen, kun Kekkonen antoi asutustilojen velat anteeksi.
Aaro Vähä ei valita kohtaloaan, mutta harmittelee, kun jo nuorena todettu silmäsairaus on haitannut elämää vuosikymmenet.
Työt piti tilalla sovittaa isännän näkökyvyn mukaan. Lapset ovat olleet apuna tarpeen mukaan pienestä pitäen.
Nykyisin Aaro ei näe kunnolla enää edes valoja. Mies pyrkii kuitenkin viimeiseen asti olemaan omatoiminen ja hoitamaan pihapiirissä pienet askareet. Porraspielestä lähteviä naruja myöten hän osaa liikkua piharakennusten välillä. Parhaillaan työn alla on peräkärryn suoja.
Rantsilan veteraanikuoroon hän on kuulunut vuosituhannen taitteesta.
– Kuorotoiminta on minulle henkireikä, vaikka en mittään näekään.
Uusien laulujen sanat tulevat pian tutuksi, kun Elli lukee niitä ääneen. Elli on Aaron silminä niin yöllä kuin päivällä.
Kuorossa laulamien tuli tutuksi jo seitsenvuotiaan, jolloin Aaro Vähä lauloi Rantsilan pelastusarmeijan kuorossa. Pikkupojasta lähtien hän on ollut myös hevosmies. Vähä laskeskelee Kuuselassa asuessa syntyneen 30:tä varsaa.
– Hevonen on uskollinen ystävä, Aaro Vähä myhäilee.
Hevosten myötä kylänlapset tulivat erityisen mielellään Vähälle kylään ja Aaro kyyditsi lapsia reellä.
Uuden vuosikymmenen alkaessa Aaro Vähä toivoo kaikille terveyttä. Omalle osalleen hän toivoo, että hyviä vuosia olisi eteenkin päin niin, että saisi elää yhdessä vaimon kanssa. Ellilleen Aaro sanoo päivittäin rakastavansa ja muistuttaa nuoremmilleen, että puolisoiden välistä läheisyyttä kannattaa vaalia läpi elämän.