Kolumni

Äidit pitävät perheet pystyssä

-
Kuva: Joku

Äitienpäivä on keväimen päivä, tämän päivän soisi oleva vuoden jokainen päivä, kun muistamme äitejä ja mummoja. Pidämme itsestään selvyytenä, että äiti huolehtii perheestä, eli meistä jokaisesta. Kaikkeen osallistuva äiti huolehtii lapsista, kodista, ravinnosta, puhtaudesta, terveydestä, vaatetuksesta, turvallisuudesta ja sadoista asioista, joita ei edes tule arjesta ajatelleeksi.

On siinä taakkaa ja ei siitä muut voisi suorituakaan! Äidit eivät yleensä valita kohtaloaan ja tyytyvät suuressa sydämessään siihen, kun yhtenä päivänä vuodessa saavat kukkaset, kortin ja ehkä lasten laulun.

On hyvä muistaa kuinka onnekkaita ovat perheet, joilla on äiti tai mummo huolehtimassa ja kantamassa vastuuta perheestä ja jälkikasvusta. Maailmassa on kasvava joukko äidittömiä perheitä. Äidin perheitä pystyssä pitävää voimaa ei mikään eikä kukaan voi korvata!

Sunnuntaina on kaatuneiden muistopäivä. Pidämme aivan oikeutetusti viime sotiemme kaatuneita ja sankarihaudoissa lepääviä kunniakkaina sekä maamme vapauden lunastajina.

Tuskin moni maa tai valtio on joutunut uhraamaan sotatantereilla kaatuneina poikiaan Suomen lailla. Taannoin sodat seurasivat toinen toistaan. Kymmenissä sodissa suomalaiset laitettiin kuolemaan ja usein aivan turhamaisten kuninkaiden tavoitteiden edessä uhraamaan henkensä. Historian lehdiltä näemme, että maatamme on raskaimman jälkeen kuritettu ja nykyinen miesiän pituinen rauhan aika on aivan poikkeuksellinen. Erikoiselta tuntuu se, että sotia käytiin miltei kuninkaiden, keisarien ja hovien mieltymysten mukaan – ei juuri asiaperustein tai maan etujen vuoksi.

Eipä näytä viisaus vieläkään tässä suhteessa sattuneen suurvaltajohtajien päähän, maita vallataan voimalla ja aseilla, ihmishenki ei ole minkään arvoinen. Kriisejä ratkotaan sotimalla ja neuvottelijat ovat taitamattomia uhmailijoita.

Vielä olisi äiti-kortti lähes käyttämättä. Äidit neuvottelupöytiin, sillä he taatusti tietävät miltä tuntuu, kun suruviesti tuodaan rintamalta.

Snellmanin päivää pidettiin tällä viikolla. Suomen kielen vahva kivijalkaperustus pohjautui toimittaja, kirjailija, valtiomies ja eritoten suomalaisuusmies J.V.Snellmanin ennakkoluulottomaan ajatteluun ja näkemykseen. Päämäärätietoinen maan etujen ajaminen; maan oma kieli ja oma raha, tuolloisessa Venäjän vallan alaisessa maassa oli osoitus vahvasta Suomen ja suomalaisuuden voimasta ja voimaannuttamisesta kokokansan hyväksi.

Rohkeutta tarvitaan, se kantaa pitkälle, sen näki jo jiivee!

Pentti Syrjäpalo