Pulkkilassa hiljennyttiin hetkeksi Jumalan sanan äärelle mielessä kiitos kuluneen kesän sadosta.
Kirkkoherra Merja Jyrkkä herätteli kuulijansa pohtimaan, kuinka hyvin meillä asiat ovat, vaikka maanviljelijän näkökulmasta varsinkin viljasato jäi surkeaksi. Porukalla tuumattiin, että vaikka viljalaariin ei ole saatu uusia, kuivia jyviä kuin nimeksi, on puutarha ja metsä antanut runsaasti syötävää.
Miesmuisti on lyhyt, mutta viime vuonna viljapellot antoivat satoa ja korjuukelit olivat niin hyvät, etteivät viljankuivaamot paahtaneet yötä päivää. Jyrkkä totesikin, etteivät vuodet ole veljeksi ja näiden kahden vuoden keskiarvoa voidaan varmaan pitää ihan hyvänä.
Sateen vihmoessa ikkunanpieliä on hyvä muistaa sekin, että pirttiä ei ole heiluttanut maanjäristys tai suurtulva. Tanner ei tömise myöskään sotatoimien johdosta.
Siikalatvan alueella on ollut tapana järjestää eri puolilla seurakuntaa keväisin kylvönsiunaustilaisuuksia. Monessa kappelissa osa vuodenkiertoa on myös sadonkorjuu kirkkopyhä.
Pulkkilan kappeliseurakunnassa on järjestetty muutaman kerran loppusyksystä sadonkiitosjuhla. Tälläkin kertaa seurakunnan ja Eläkeliiton Pulkkilan kerhon järjestämään tilaisuuteen saatiin kokoontua yhteen Eeva ja Antero Hakolan pirttiin, Eevan kotipaikalle Vesalaan.
