Tietoa tarvitaan, sillä Suomen maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä arviolta 20-40 prosenttia on lähtöisin turvemaiden viljelystä. Ilmaston kannalta päästöjä tulisi vähentää, mutta keinot ovat vielä vähissä.
– On esitetty, että turvepellot tulisi jättää pois viljelystä. Mutta tälläkin alueella saattaa yhden tilan kaikki pellot olla turvemaita, ja se tietäisi elinkeinon loppua, pohtii Luken tutkija Timo Lötjönen.
Koko Pohjois-Pohjanmaan peltoalasta vajaa kolmannes on turve- ja multamaita, joten turvemaiden jättäminen viljelyn ulkopuolelle ei tule kysymykseenkään.
Erityislaatuinen tutkimus
Viime vuonna Luken pelloille perustettiin noin 20 hehtaarin laajuinen turvemaiden viljelystä syntyviä vesistö- ja ilmastopäästöjä mittaava tutkimusympäristö. Vastaavanlaista tutkimuskenttää ei ole Suomessa toista eikä koko maailmassakaan kovin monta.
– Turvemaita on vain vähän viljelyssä muissa maissa. Ruotsissa ja Irlannissa on, ei juuri muualla, Lötjönen kertoo.
Tutkimuslohkoille on viety 24 kasvihuonekaasukeräintä, joista määräajoin otetaan näytteitä analysoitavaksi. Lohkojen salaojaputket on vedetty pellonkulmalle rakennettuun näytteenottokaivoon ja vesinäytteitä otetaan virtaamaan mukaan. Näytteiden avulla selvitetään, miten ravinteet lähtevät liikkeelle turvepitoisesta pellosta.
Myös pH syynissä
Ensimmäisen tutkimuskesän ohjelmana on kalibroida mittauslaitteistoja sekä seurata keräimien ja salaojien toimintaa. Toki näytteistä jo tehdään analyysejä ja selvitetään salaojaveden typpi, fosfori, rauta, rikki ja muutamia muita suureita.
Siikajokivarren sulfaattiongelman vuoksi seurantaan on otettu lisäksi pH-arvo, sähkönjohtavuus sekä kaloille myrkyllinen alumiini. Ensimmäiset analyysit jo kertovat jotain.
– Näyttää siltä, että paksuturpeiset maat eivät ole pahimpia alumiinin päästäjiä, Lötjönen toteaa.
Näytteiden pH on ollut Lötjösen mukaan yllättävän hyvä. Matalin arvo on 4,4, eli kovin hapanta vettä ei ole pellosta lorissut.
Jos syksystä tulee märkä, voi tilanne muuttua, sillä kesä on ollut kuivahko ja peltomaa on kuivunut. Kuivassa maassa metallit pääsevät hapen kanssa tekemisiin ja hapettuvat helposti liukenevaan muotoon.
Rehevöittääkö vesistöjä?
Maataloutta pidetään suurimpana vesistöjen ravinnekuormittajana. Oletus on otettu syyniin ja kivennäismaiden tutkimuskenttiä Lukella on jo useammalla paikkakunnalla.
Kun tietoa päästöistä on saatu, ryhdytään Lukessa etsimään keinoja niiden vähentämiseksi ja erityisesti turvamaiden kasvihuonekaasu- ja ravinnepäästöjen hillitsemiseksi.
Päästöihin vaikuttaa turpeen hajoamista edistävä ahkera muokkaus, kuten viljanviljelyssä tarvitaan.
– Turvemaat tunnetusti pidättävät ravinteita heikommin kuin kivennäismaat, Lötjönen toteaa.
Keinojen löytämiseksi vertaillaan eri viljelymenetelmiä ja viljelykasveja, erilaisia muokkaustapoja ja selvittämällä säätösalaojituksen vaikutusta. Myös karjanlannan syyslevityksen sopivuutta turvemaille tutkitaan.
Tutkimuslohkoilla tänä kesänä kasvaa ohraa ja kevätkylvöistä ruisvehnää. Osalla lohkoista on alla nurmi.
– Ensi kesänä voi ruveta vertaamaan nurmen ja viljan eroja, Lötjönen sanoo.
