Mannerheimin Lastensuojeluliiton merkitys suomalaiselle terveys- ja kasvatustyölle on merkittävä. Järjestön aloitteesta on saanut alkunsa mm. neuvolatoiminta ja sodan jälkeen järjestö kantoi huolta sotaorvoista ja köyhistä perheistä.
Näin myös Pyhännällä, jossa vuonna 1927 perustettu järjestö tarttui toimeen ja sai tarmokkuudellaan aikaiseksi neuvolavastaanotot sekä kirkonkylälle että Tavastkengälle. Varsinainen terveystalo vihittiin käyttöön vuonna 1951.
Viime sunnuntaina pidetyssä Pyhännän MLL:n 90-vuotisjuhlassa paikallisosaston historiaa kertasi Leena Heikkinen. Historiikista käy ilmi, että osaston toiminnan ydintoimet ovat saaneet alkusysäyksensä jo 1940-luvulla.
Tuolloin suunniteltiin kesäkaitsijan ja uimaopettajan saamista sekä pidettiin myös ensimmäinen kesäleiri. Samankaltaista toimintaa on edelleen.
– Retket, leikkikenttäkerhot ja uimakoulu ovat minullekin tuttuja jo lapsuudesta, osaston nykyinen puheenjohtaja Terhi Korsulainen kertoo.
Muutakin ohjelmaa on vuosien varrella ollut. 1950-luvulla pidettiin kotivalmius-kursseja ja seuraavalla vuosikymmenellä kerrattiin hyvää käytöstä. 1970-luvun merkittävin saavutus oli lastenseimen perustaminen, sillä lapsirikkaus alkoi näkyä.
– Aloitteen johdosta avattiin syksyllä 1974 Pyhännälle päiväkoti vanhalla koululla, Heikkisen historiikissa kerrotaan.
Sittemmin toimintaan tulivat mukaan pidemmät retket, perinteiset keräykset, EU-ruokapakettien ja stipendien jako sekä perhekahvila, jota on herätelty nyt parin välivuoden jälkeen uudelleen henkiin. Terhokerhossa on puolestaan pyritty luomaan yhteyttä sukupolvien välille.
– Toimintaperiaate on kuitenkin pysynyt samana - kaikki työ tehdään lasten ja perheiden hyväksi, osaston sihteerinä ja rahastonhoitajana pitkään toiminut Heikkinen summaa.
Täysien kymmenien vuosijuhla ajoitettiin tällä kertaa äitienpäivään. Se sopii hyvin kuvaan, sillä onhan MLL:n toimintaa hoidettu kautta aikojen ”äitienergialla”. Toki järjestön listoilta löytyy myös miehiä, sillä yhdistyksen pitkäaikaisena puheenjohtajana toimi jälleenrakentamisen vuosikymmeninä opettaja Uolevi Ylä-Jussila.
Toimijoita on ollut milloin enempi, milloin vähempi. Lamakausista ei nykyinen puheenjohtaja kuitenkaan muista kuulleensa.
– Aika vakiintunutta toiminta on ollut jo pidemmän aikaa. Aina toivottaisiin tietysti uusia ihmisiä mukaan, kun pienen yhdistyksen voimavarat ovat rajalliset, Korsulainen pohtii.
Hän on hyvillään sitä, että Pyhännän järjestöt ovat voimistamassa yhteistyötä. Siitä esimerkkinä Pyhännän eläkeliittolaiset ojensivat juhlien alla auttavan kätensä ja hoitivat kahvituksen. Miesväki toimi kahvinkaatajana, jotta naiset pääsivät nautiskelemaan juhlastaan kahvipöydästä käsin.