Äi­tien­päi­vän toive: Jos saisi aa­mu­pa­lan sänkyyn

Johanna Tauriainen ja kohta kolme kuukautta vanha Lucas. Muita nuoria äitejä Johanna rohkaisee uskomaan itseensä ja pyytämään apua tarvittaessa, sillä kaikesta ei tarvitse selvitä yksin.

Kuva: Kirsi Junttila

Kolmisen kuukautta sitten Johanna Tauriaisen ja Antti Tervon perheessä alkoi uusi komento. Tahtipuikkon heiluttajaksi syntyi helmikuun 15. päivä potra poika, joka kyselemättä määrää tahdin. Tuoreiden vanhempien iloksi pieni pomo on tyytyväinen ja hyväntuulinen. Äitinä oleminen onkin ollut helpompaa kuin Johanna etukäteen ajatteli.

– Olen yllättynyt. Lucas on ollut helppo lapsi. Herätyksiä on maksimissaan kaksi kertaa yössä eikä hänellä ole ollut kovia vatsakipuja, esikoisen äiti myhäilee.

Talossa eletään normaalia lapsiperheen arkea, joka pyörii pitkälti samojen rutiinien ympärillä. Pikkuherra pysyy tyytyväisenä, kun palvelu pelaa kuten pitääkin.

Äitiys on tuonut Johannalle uusia huolia. Kun Lucas itkee, mieltä vaivaa, mikä hänellä on hätänä. Mutta murheet ovat vielä pieniä ja kaikki vauvan ihanat puolet päihittävät ne.

– Lucas tuo paljon iloa, kun hän oppii uusia asioita. Poika hymyilee ja naureskelee paljon, Johanna kertoo.

Esikoinen on hieman muuttanut Johannan suhdetta omaan äitiinsä. Ennestään läheinen suhde on saanut uutta ulottuvuutta ja äidiltä on helppo kysellä neuvoja vauvanhoitoon.

– Jos vauva itkeskelee paljon ja mietin, mikä on hätänä, lähtee äidille helposti puhelu, Johanna naurahtaa.

Äitienpäivää Johanna pitää nyt isompana ja arvokkaampana kuin ennen – hän ei vietä sitä vain tyttärenä, vaan myös äitinä. Lapsuukodissa oli tapana viedä äitienpäivänä äidille aamupalan sänkyyn laulujen kera. Silloin jo Johanna ajatteli, että haluaisi itsekin joskus samanlaista huomiota.

– Aamupala järjestyy, mutta laulu ehkä tulee puhelimen kautta, vihjaa Antti.

Johanna ja Antti ovat olleet yhdessä viisi vuotta. Kun perheenlisäys tuli ajankohtaiseksi, ehdittiin vauvauutista odotella jonkin aikaa. Silti positiivista tulosta näyttänyt raskaustesti oli iloinen yllätys.

– Tuli tosi onnellinen olo. Se oli tosi hyvä uutinen, Johanna kertoo.

Tarkoitus oli saada vauva maailmaan normaalisti alakautta synnyttämällä. Mutta toisin kävi; kun synnytystä oli kestänyt 40 tuntia, puhkesi Johannalla infektio ja vauvan sydänäänet alkoivat laskea. Oli pakko leikata.

– Leikkaus oli lopulta helpotus. Siinä selvisi, että vauva oli virheasennossa, eikä se luultavasti olisi syntynytkään alakautta, Johanna sanoo.

Vastasyntynyt poika pääsi ensimmäisenä isän syliin ja äiti sai pienokaisensa rinnalleen vasta seuraavana päivänä. Isä pääsi mukaan pojan ensikylvetykseen.

– Se oli yhtä huutoa. Mutta sen jälkeen on poika iloisena polskinut, Antti kuvailee.

Nukkuminen ja syöminen ovat niin tehokkaita kasvulääkkeitä, etteivät vauvat eivät ole pikkuvauvoja kuin muutaman viikon ajan.

– Nyt jo haikeana laitan pieniä vaatteita pois laatikkoon, Johanna huokaa.

Pikkumies on kasvanut kilon kuukaudessa ja painaa jo kuusi kiloa. Ikenistä jo nousee ensimmäiset hampaat ja varmaan pian isäntä haluaa näkkäriä purkkisoseitten tilalle.

Omat lapset ovat aina olleet Johannan haaveissa, ja tulevaisuudessa Lucas luultavasti saa pikkusiskoja ja -veljiä. Heille Johanna haluaa olla mahdollisimman hyvä äiti: huolehtiva, kuunteleva ja sopivat rajat asettava.