Kaupassa käynti on muuttunut syöksymistä alennuksesta toiseen. On marraskuun black friday (miksi ei voi sanoa suomeksi musta perjantai?), välipäiväalet ja tammialet. Ale siellä ja ale täällä. On huippualea, superalea ja alealea. Ilmoitukset lehdissä, telkussa, somessa ja kauppojen näyteikkunoissa kirkuvat mahtavia alennusmyyntejä. Tule ja osta nyt, saat enemmän!
Vaikka jokaisella on kamaa nurkat täynnä, niin sitä uutta kannetaan kotiin kun kerran alennuksella saadaan. Ostetaan, vaikka ei tarvittaisi yhtään uutta rättiä tai teknistä vimpainta, sillä jotenkin meidät on saatu uskomaan, että tavara tuo hyvinvointia. Että mitä enemmän omistaa erilaisia kapineita, ja varsinkin älylaitteita, sitä turvallisempi ja onnellisempi on olo.
Hyvin tunsi Gösta Sundqvist ihmisen, kun noin 30 vuotta sitten lauloi: "Kerää kynttilät pois / emme tarvitse romantiikkaa / kun olen hankkinut meille tuvan täydeltä elektroniikkaa."
"Älä ole onneton / meillä melkein kaikki laitteet on / jotka kehitys on tuonut tullessaan..." Gösta laulaa.
Älylaitteista on paljon hyötyä, mutta ovatko ne onnen lähteitä? Ympärille vilkuilemalla jo voi päätellä että eivät ole. Kun minulle tulee siskojen lapsia kylään, he seurustelevat kännyjensä kanssa. Kun menen kyläilemään minne tahansa, istuu osa talon väestä niska kyyryssä kännykkää tuijottaen. Keskustelepa siinä sitten henkevästi.
Koulussa välitunnilla istutaan kännyt kädessä ja viestitellään vieruskaverille. Eletään somemaailmassa, jossa tutustutaan ja ollaan ystäviä mutta myös vihataan, pilkataan ja kiusataan hengiltä.
Tuovatko muutkaan älylaitteet onnea kotiin? Kohentaako älykäs ilmastointi, jääkaappi, pyykkikone, kaiutin tai saunan kiuas omaa hyvinvointia? Kyllä kovasti epäilen.
Alennusmyynneistähän tämä tuumailu lähti. Täytyy tunnustaa, että alennusmyynteihin olen sortunut minäkin.
Ostin 50 prosentin alennuksella kaksi pientä pakkausta joulukuusenkoristeita. Ensi jouluksi, nääs.
Lisäksi hipelöin vaatteita ja totesin, etteivät huonolaatuiset kertakäyttövaatteet ole edes alehintansa arvoisia. Ostokuumetta alentaa myös tietoisuus siitä, että pikamuoti saastuttaa enemmän kuin kaikki lento- ja laivaliikenne yhteensä. On järkyttävää, että maailmanlaajuisesti kaikista valmistetuista vaatteista jopa 73 prosenttia kärrätään kaatopaikalle tai poltetaan. Materiaaleja ei kierrätetä, koska se ei ole vaateteollisuudelle kannattavaa, kertoo kiertotaloutta tutkiva MacArthurin säätiö.
Olen oivaltanut, että vaatehuoneeni sisällön hiilijalanjälki on jo nyt suuri ja pikimusta – yhtään kertakäyttövaatetta ei enää tarvita. Olenkin tehnyt uuden vuoden kunniaksi pari pitkän tähtäimen lupausta. Ensinnäkin ostan vain hyvälaatuisia ja pitkäikäisiä vaatteita. Toiseksi: Vielä joskus hankin ompelukoneen ja opettelen tekemään itse omat vaatteeni. Kunnon kankaista.