An­tiik­kis­ten soit­to­pe­lien upea saundi kiehtoo ke­räi­li­jää

Ensimmäiset jukeboksit eli levyautomaatit saapuivat Suomeen 1930-luvulla. Nykyään laitteet ovat keräilijöille tuhansien eurojen arvoisia. Risto Rainevaaran kokoelmissa on noin 1500 LP-levyä, mutta ainakin Juice Leskisen ensimmäinen levy on vielä hakusessa. Vanha puhelinkeskus on Risto Rainevaaran kokoelman harvinaisimpia esineitä. Tarinan mukaan keskus on ollut käytössä Nivalassa. Tämä 60-luvun kelanauhuri lienee tuttu monelle Pulkkilassa koulunsa käyneelle. Jukeboksista sai valita kappaleen markalla ja viisi viidellä markalla. Nykyään levyautomaatti soi pyyteettömästi. Rainevaaran kokoelmissa on useita, jopa 100 vuotta vanhoja seinäpuhelimia. Saksalaisten ammuslaatikko vuodelta 1941 on tyhjänäkin mielenkiintoinen keräilykohde.
Ensimmäiset jukeboksit eli levyautomaatit saapuivat Suomeen 1930-luvulla. Nykyään laitteet ovat keräilijöille tuhansien eurojen arvoisia.
Ensimmäiset jukeboksit eli levyautomaatit saapuivat Suomeen 1930-luvulla. Nykyään laitteet ovat keräilijöille tuhansien eurojen arvoisia.
Kuva: Tiina Niinimaa

Pulkkilassa asuvan Risto Rainevaaran kotona raikaa aina musiikki, mikä ei liene kovinkaan tavatonta. Sen sijaan musiikin lähteet ovat vähintäänkin erikoisia.

Heti eteisessä tulijaa vastassa on kauniisti soiva jukeboksi vuodelta 1964, jonka äänen salaisuudeksi Rainevaara paljastaa putkivahvistimen.

–Tähän on ehkä semmoinen tunnesidekin syntynyt, sillä soitin on ollut aikoinaan Vihannin Hermanni-baarissa, Rainevaara esittelee.

Vuodet ovat jättäneet soittopeliin lommon jos toisenkin, ja Rainevaara näyttää, että yksi kaiutin on vuosien saatossa hieman kärsinyt, mutta kauneusvirheitä ei haltioitunut siviilikuulija huomaa.

–Neulan vaihto ja liikkuvien osien öljyäminen onnistuu tehdä itsekin, mutta melko hankala näille on huoltajaa muuten löytää, Rainevaara kertoo.

Olohuoneen nurkassa seisoo toinen, hieman uudempi 80–luvun jukeboksi. Molemmista on kolikkotoiminta kierretty, joten kappaleen voi vaihtaa nappia painamalla. Kumpaankin laitteeseen mahtuu 100 sinkkulevyä, eli valinnanvaraa on kerrallaan 200 kappaleen verran. Yhteensä Rainevaaralla on vaihtolevyjä viitisensataa.

Keittiön puolelle siirryttäessä pöydällä alkaa puhetta pitää mahtipontinen ääni.

– Tämä on muuten Kyösti Kallio, kun puhuu, Rainevaara toteaa samalla, kun esittelee varoen 60-luvulta peräisin olevaa kelanauhuria.

Pian vieressä hurahtaa käyntiin toinen samanmoinen, joka sentään soittaa musiikkia. Seuraavaksi käydään ihastelemaan putkiradioita, joita varastoista löytyy kymmenkunta.

Yhdestä huoneesta löytyy peräti 100 vuotta vanha veivigramofoni, joka sekin heläyttää ilmoille kauniin valssin Muistoja karpaateilta.

Tavaraa on paljon ja vaikka keräilijä itse puhuu romuista, on merkille pantavaa, että lähes kaikki laitteet ovat ehjiä ja toimivia.

– Näitä on käytettävä ja huollettava säännöllisesti, että pysyvät kunnossa. Ihan harmittaa tämä nykyajan kulutusyhteiskunta, kun ehjää tai pikkurahalla kunnostettavaa tavaraa heitetään hukkaan.

Rainevaara kiertelee kirpputoreilla pelastamassa vanhoja, kauniita esineitä. Eniten kiinnostavat juuri 60–80-luvun levy- ja kasettisoittimet.

– Patterikäyttöisiä levysoittimia ja C-kasettisoittimia jos löytyy, niin niitä voisin ostaa lisääkin, mies pohtii.

Mutta löytyypä Rainevaaran kokoelmista paljon muutakin, kuten lasipulloja, työmiehen tupakka-askeja ja vanhoja partahöyliä terottimineen. Keräilyinnon voi aistia myös pihaa koristavista Saabeissa, jotka nekin ovat vuosilta -72 ja -83.

– Saab 99 on helppo auto huoltaa, mutta varaosien löytäminen on vaikeaa, mies nauraa.

Ilmoita asiavirheestä