Sauna on suomalaiselle pyhä paikka, mutta ei senkään tylsä tarvitse olla, tuumi Antti Junttila saunaa remontoidessaan. Kyllä maar seinälle voisi jotain koristetta laittaa.
– Hoksasin, että jalan kuvat olisi kivan näköiset seinällä, hän sanoo.
Niinpä Antti otti tussin käteen, astui koivulankulle ja piirsi siihen jalkojensa ääriviivat. Jalat ovat kokoa 45 ja mallia siro, niihin mahtuu Suomen Sievin kenkä ihan kevyesti.
Kuvista tuli mallien mukaiset nätit läpsykät, mutta jotain ne Antin mielestä vielä kaipasivat. Onneksi hän on lukenut mies.
– Oon lukenu akupisteistä ja keksin, että laitanpa noihin vielä tappeja. Sitten ruuvasin puujalat kiinni seinään ja huomasin hyväksi, hän myhäilee.
”Ota rennosti” on Antin saunamotto, ja sitä hän noudattaa koko laajan rintansa kyllyydestä.
– Selälläni makaan jalat koukussa ja sievästi painelen jalkapohjia tappeihin. Löylykauha on pään alla ja välillä nakkaan makuultani laiskanlöylyjä. Hanaa en oo vielä asentanut, Antti naurahtaa.
Jalkanappuloitten ansiosta jaloista on tullut entistä sirommat, sillä kurja turvotus on häipynyt.
– Jalkapöydät oli turvoksissa, ne oli kuin pallot. Ei ole enää. On noista hyötyäkin, ei ne ole pelkät koristukset, Antti vakuuttaa.
Ne on ne akupisteet, hän on päätellyt. Painelu tappeja vasten ehkä aktivoi pisteitä, parantaa verenkiertoa ja laittaa nesteet liikkeelle. Karmeat yölliset suonenvedotkin ovat loppuneet.
Jalkanappulat on tarkoitettu vain paineluun, Antti tähdentää. Jalkoja ei saa hakata tappeihin eikä varsinkaan ottaa ja seisoa niitten päällä. Silloin voi tulla akupisteille jo liikaakin aktivointia ja saattaa tulla suuria harmeja.
Jalkapohjien hierontaan on myytävänä monenlaisia rullia ja palloja, joita veivataan ja vatkataan jalan alla. Missään Antti ei ole nähnyt hänen jalkanappuloittensa kaltaisia vempaimia. Ne on muuten tosi helppo tehdä itse.
– Voi kuka tahansa tehdä itse oman jalan mukaan, jos haluaa. Tai vaikka takapuolelle, mutta sitten pitää olla jo melko fakiiri, hän naurahtaa.
Omat vempaimensa mies on tehnyt 30-millisestä koivulankusta. Koivu on hyvä, siitä ei lähde tikkuja eikä tihku pihkaa. Toki muukin puu kelpaa.
Puutapit Antti osti kaupasta, ne ovat niitä tavallisia puuliitoksiin käytettäviä tappeja. Tapit on vain isketty reikiin kiinni, liimaa ei ole käytetty tipan vertaa koko jalkanappuloissa.
– Tapit saa pois jos hauluaa vaihtaa tai jos niitä menee poikki. Mutta ihme varpaat on oltava, jos katkiaa, hän tuumii.
Tasalan isännän tapana on käydä saunassa joka toinen päivä. Saunoessaan isäntä usein laulaa, mutta ei mitään ralleja. Antin saunalaulut ovat mollivoittoisia sävelmiä.
– Sauna on vakava paikka, ei siellä ihan kaikkea passaa kulijailla, hän muistuttaa.
Toisinaan on joku seisonut oven takana kuuntelemassa ja yllättynyt: Anttihan osaa laulaa, vaikka muuta väittää. Aina ei laulua kuulu ja se on merkki selällään loikoilemisesta.
– Selällään ei voi laulaa ja se on suuri harmi, hän huokaa.
Mutta silloin Antti hoitaa jalkapohjiaan ja ajattelee sinistäkin sinisempiä ajatuksia.