Oma pieni maja puussa. Se on jos ei jokaisen, niin ainakin melko monen lapsen unelma. Olla irti maanpinnasta ja piileskellä vihreitten oksien sisällä omin nokkinensa, ilman aikuisten hääräilyä ja asioihin sekaantumista.
Viime syksynä pulkkilalaiset pojat Miika Tuomaala, 12, ja Julius Leiviskä, 6, alkoivat puhua isälleen, että puumaja pitäisi saada. Hyvin Antti poikien kaipuun ymmärsi ja lupasi seuraavana kesänä aloittaa majaprojektin.
Koronan vuoksi raksahommat alkoivatkin suunniteltua aikaisemmin ja majan ensimmäiset laudat lyötiin kuukausi sitten. Nyt maja on pintakäsittelyä vaille valmis.
– Ollaan rajoitettu menemisiä ja pysytty kotosalla. Piti keksiä tekemistä, että kuluu korona-aika pois, Antti Leiviskä kertoo.
Puumaja on rakennettu ison terijoensalavan oksistoon. Tilaa on noin kahdeksan neliömetriä, joten ei se mikään pikkukömmänä ole.
Eikä kömmänä muutenkaan, sillä noin 80 senttimetriä korkea kaide korvaa seinät, eikä kattoa ole. Kesällä niiden virkaa tekevät vihreät lehdet, ja mikäs sen somempaa. Suhisevaan tupaan kelpaa vanhempienkin kiivetä päiväkahville.
– Kai se enimmäkseen on sellainen junioreitten koiruuksien tekoon sopiva. Se on autotallin takana, sinne ei huoneelta näe, naurahtaa Leiviskä.
Urakoilla on tapana kasvaa. Ensin Leiviskä teki pikkumajan, jonka kylkeen heti hyvin istuvan elintasopatin. Laajennukseen hän aikoi tehdä katon, mutta puun rungot menevät niin hankalasti, ettei kattorakenteita väliin saa.
– Vielä on terijoensalavia, ei tiedä mihin tämä vielä laajenee, käteväkätinen mies vihjaa.
Puutavaraa rakennelmaan meni noin 200 metriä. Osa on kaupasta ostettua uutta, osa vanhasta traktoritallista.
– Välillä tallilaudat oli muussa käytössä, josta ne purettiin taas, Leiviskä kertoo.
Tähän mennessä urakkaan on rahaa uponnut noin 200 euroa, mikä ei ole suuren suuri summa majan kokoon nähden. Hintaan sisältyvät rosteriruuvit.
Majan kokonaiskustannusta vielä hieman nostaa lattian pintakäsittely terassiöljyllä. Siihen työhön Leiviskä ryhtyy, kun ilmat vähän lämpenevät.
– Vielä mietin, mitä kaiteisiin laitan. Terassiöljy voisi olla maisemoinnin kannalta hyvä, väri hukkuu puuston sekaan, hän pohtii.
Raksatyössä isän hyvänä apurina oli nuorempi Julius. Poika oli innokkaasti mukana ruuvailemassa ja sahatakin hän yritti, mutta se ei ihan vielä onnistunut.
– Kovasti Julius haluaisi tehdä, vissiin tulee isänsä jalanjälkiin, Leiviskä myhäilee.
Puusta mies tekee mitä mielii, ja paljon onkin JEDUN Piippolan pisteen sisustusrakentamisen opettaja vapaa-ajallaan saanut aikaan.
– Mikään ei ole vaikeaa, kun vain tekee, hän tuumii.
Rakentamiseen ja nikkarointiin Leiviskä kasvoi kiinni jo lapsena. Kotona maatilalla oli aina jotain kohenneltavaa, ja poika sai vapaasti heiluttaa vasaraa.
– Paljon tuli penskana tehtyä mitä milloinkin, hän muistaa.
Korona näkyy rautakaupassa, mutta huonolla tavalla.
– Kauppa on ihan jäissä. Myynti on väkisellä vähentynyt, asiakkaita ei ole liikkeellä niin paljon kuin tavallisesti, kertoo Harri Jaatinen Rauta-Maatalous Jaatinen Oy:stä.
Yleensä tähän aikaan haetaan jo vilkkaasti lautaa ja lankkua terasseja ja muita piharakennelmia varten. Multasäkkejä haetaan myöhemmin, kun maa on sulanut.
Juttua muokattu 24.4.
- Korjattu Miika Tuomaalan nimi (virheellisesti Mika Leiviskä)
- Antti Leiviskän työpaikan nimi korjattu