Puolison työpaikka paloi vuosi sitten Kylmäsen suurpalossa. Luojalle kiitos kukaan ei kuollut. Kotona mietittiin, kuinka olisi käynyt, jos voimalla levinnyt tulipalo olisi syttynyt 6 000 neliön suuruisessa, sokkeloisessa tehtaassa työpäivän aikana.
Tuli tuhosi Kylmäsen yrittäjäsuvun elämäntyön, omaisuutta ja vei monilta toimeentulon. Tulipalon jälkeen olin varma, että työntekijät saavat kaiken mahdollisen avun.
Kokemukseni perusteella keskitetysti apua Kylmäsen työntekijöille on antanut vain Siikalatvan seurakunta. Seurakunta järjesti tulipalon jälkeisenä sunnuntaina hartaushetken. Tilaisuus oli hyvin hoitava.
Seurakunta antoi tilat myös seuraavalla viikolla järjestettyyn, ainoaksi jääneelle Kylmäsen työntekijöiden viralliselle yhteen kokoontumiselle. Yrityksen edustajien lisäksi paikalla oli niin sanotuista työttömien tukiverkostoista Seija Kyllönen. Kiitos Seijalle joka neuvoi kaikkia, ei vain edustamansa Suomen Elintarviketyöläisten Liiton jäseniä!
Oletin, että kohta toistaiseksi työnteolta estyneille tulee kutsu tilaisuuteen, jossa TE-toimisto ja työttömien eteen hanketyötä tekevät neuvovat yhdessä, miten käyttää aikansa uutta tehdasta odottaessa, jos uutta työtä ei löydy. Tilaisuutta ei koskaan järjestetty.
Siikalatvan kunta perusti projektiryhmän joka selvitteli, kuinka voisi auttaa yritystä. Lopputulos oli, ettei kunta voinut tehdä mitään.
Kovassa paineessa on ollut Kylmäselle juuri ennen tulipaloa pääluottamusmieheksi valittu Jari Kilpeläinen. Hän on neuvonut sen minkä on osannut varsinkin, kun yt-neuvottelut keväällä alkoivat ja päättyivät.
Viime vuonna joulun alla apuun tuli jälleen seurakunta. Seurakunta järjesti toimialueellaan asuville työttömäksi jääneille mahdollisuuden anoa joulurahaa. Kiitos diakonissa Eeva-Liisa Kekkonen! Apu oli merkittävä ja toi joulumielen.
Elämä jatkuu. Moni on löytänyt uuden polun elämässä eikä enää odota Kylmäsen uutta tehdasta. Mieltä lämmittävää on ollut huomata, kuinka entiset työntekijät pitävät yhtä.