Armon kevät virtaa avoinna ja innokkaana kuohuen kuin koski konsanaan, kevät on vapauttanut sen jään painosta, eikä mikään voi rajoittaa sen laineiden ilakointia rantakivikkoja vasten. Veden vielä jäiset pärskeet lämpenevät pian kullan kimaltaviksi aalloiksi vihreille joenpenkoille. Kevät herättää luonnon ja tekee tilaa uudelle elämälle.
Kävellessäni joen viertä tänään muistin nuoruusaikaisen ystäväni, jolle kevään valo toi aina mukanaan synkeitä ajatuksia. Luonnon elinvoiman lisääntyminen ja valon kirkkaus saivat hänet tuntemaan itsensä heikoksi ja väsyneeksi. Oli vaikea myöntää, että valo ahdisti ja koko elämä tuntui kuristukselta kurkussa. Vankilalta ilman toivoa.
Oli jotenkin ironista, että aina valoisten kevätpäivien saapuessa ystäväni muuttui apeaksi ja sisäänpäinkääntyneeksi.