Isänmaa merkitsee monenlaisia asioita. Se on kaunista luontoa, tilaa, rauhaa, vaurautta, turvallisuutta, menneiden sukupolvien ja erityisesti veteraanien työtä, sananvapautta ja demokratiaa.
– Suomalaisuus on kaikkien omaisuutta. Myös kansalliset symbolit kuuluvat kaikille, eikä kukaan tai mikään klikki voi omia niitä itselleen. Vapaassa maassa on tärkeää pitää arvot vapaina, että jokainen saa pitää tärkeänä sitä, mitä haluaa, tähdensi Katariina Heilala.
Isänmaasta ja muista arvoista keskusteltiin Ruukin kirjaston arvopaneelissa. Sen järjestäjinä olivat Raahen seurakunta ja Siikajoen kunnan kirjastolaitos.
– Kirjaston tehtävä on edistää aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta. Kirjasto on kansalaisten olohuone, periaate on nyt otettu käyttöön, totesi kirjastotoimenjohtaja Tuula Kuoppamäki.
Arvoista puhuminen aloitettiin paneelikeskustelun tapaan.
Panelisteina olivat Lauri Haapala, Hanne Mällinen, Esko Kantola, Päivi Eskola ja Kaisa Ranta.
Pohdintapiiriin oli saapunut toistakymmentä kuntalaista, eli kirjaston lehtisalin jokainen tuoli oli varattu.
Porukalla mietittiin myös, mitä voisi tehdä työttömyyden ja varsinkin nuorisotyöttömyyden kampittamiseksi. Näyttää siltä, ettei paluuta enää ole entisiin pitkiin työsuhteisiin, vaan työhistoria tulee rakentumaan pätkistä ja palasista. Ammattejakin voi yhdellä ihmisellä olla monta.
– En ole edes kuvitellut, että saisin heti pysyvän, pitkäaikaisen työpaikan. Työpaikkoja tulee varmaan olemaan kymmeniä, totesi sosionomiopiskelija Hanne Mällinen.
Nuorten syrjäytymisvaara on todellinen Siikajoellakin. Kunnassa on noin sata 18-27-vuotiasta nuorta, jotka eivät ole työssä eivätkä opiskelemassa. Miten heidät saadaan pysymään mukana yhteiskunnan toiminnassa?
– Tarvittaisiin matalan kynnyksen työllistämistä ja työnantajalle tunnustus avainlipun malliin, joka kertoo, että tämä työpaikka on matalan kynnyksen työllistäjä, Lauri Haapala pohti.
Automaatio ja digitalisaatio ovat muuttaneet ja muuttamassa työtä oleellisesti. Entisenkaltaista työtä ei enää riitä kaikille.
– Onko nuorille viihde yksi arvo? Voi olla, että vuorokauden täyttää viihtyminen eikä tarvitsekaan tehdä työtä. Onko protestanttinen työetiikka sortumassa, pohti tilaisuuden vetäjä, kappalainen Pekka Tuomikoski.
Kuitenkin nykyinen työelämä on vaativaa ja ajaa ihmisiä uupumukseen. Koko ajan seurataan suoritteita, Haapala totesi ja kysyi pitäisikö työtä tehdä vähemmän ja jakaa sitä enemmän.
– Pitäisikö työ-sanan paikalle vaihtaa välittäminen? Eli jokainen päivä, jolloin olet välittänyt toisesta ihmisestä, on tärkeä, hän tähdensi.
Pitkän elämänsä aikana Veikko Heilala on nähnyt sotia, pulakausia ja tehnyt ankarasti työtä. Silti hän sanoi eläneensä hyvää aikaa.
– Toivottavasti nykyiset ikäluokat voivat vanhana sanoa, että elivät hyvänä aikana. Että he saisivat kokea elämän hyvyyden ja ilon, että elämä kehittyisi eteenpäin, hän toivoi.