Talvi- että jatkosodan aikana saateltiin kotiin sankarivainajien ohella myös vammautuneita, joista osalla oli aseveljien tuen avulla onni jatkaa elämäänsä itsellisesti toimeentulevana.
Kenraali Siilasvuon aloitteesta alettiin Uhtuankin suunnalla rakentaa asevelitaloja, jotka valmistuttuaan kuljetettiin sodassa haavoittuneen tai kaatuneen perheelle asuttavaksi.
Asevelitaloja tehtiin kahta eri kokoa ja talon lisäksi rakennettiin useimmiten myös navetta ja sauna. Rakenteet oli suunniteltu siten, että ne voitiin veistää valmiiksi asemasotapaikkojen läheisyydessä sijainneilla ”talotehtailla” ja kuljettaa osina lopullisille sijoituspaikoilleen pystytettäväksi.
Taipaleentien varrella on nykymittapuun mukaan pienehkö punainen talo, joka on saanut nimensä alkuperäisen rakennuspaikkansa mukaan. Talon nimi on Pistomäki ja se on rakennettu Pistojoella Uhtuan suunnalla.
Se tehtiin kesällä 1942 miinaräjähdyksessä sokeutuneelle nuorelle miehelle, Heiniojan perällä syntyneelle Toivo Kariojalle. Hänen talonsa oli isompaa mallia, eli siinä oli kylmän verannan lisäksi eteinen, pirtti ja yksi kamari.
Vierellä seisoo myös salvottu piharakennus, oletettavasti sekin Pistojoen peruja.
Vuonna 1921 syntynyt Karioja vammautuessaan ollut vielä naimisissa, mutta avioitui sodan jälkeen keuruulaisen Marjatta Kansanahon kanssa. Poika, Eero Karioja, arvelee parin tavanneen sotavammasairaalassa, jossa Marjatta vieraili niin ikään sokeutuneen veljensä luona.
Toivo Karioja pääsi vammautumisensa jälkeen monen kohtalotoverinsa tavoin hierojakoulutukseen. Hänelle opetettiin myös rottinkitöitä ja lisäksi mies oli monenlaisten harjojen taitava tekijä.
– Piharakennuksessa oli hieroma- ja harjansitomistila. Mannermaan kauppaan ja Osulaankin niitä vietiin, Eero Karioja muistelee mainiten esimerkkinä hevosenjouhista tehdyt lattiaharjat.
Karjaa perheellä ei ollut, mutta Toivolla oli apukaverinaan opaskoira. Marjatta hoiti kotiäitinä taloutta ja kolmea lasta. Perheen kasvaessa taloa laajennettiin kyläpäästä kahdella kamarilla. Samalla hirsipinta sai päälleen lautaverhouksen.
– Pirtin nurkasta piti laskiämpäri aina viiä, Toivo muistelee lapsuuttaan.
Kariojat myivät talonsa 1960-luvun lopussa ja muuttivat Ouluun, missä isä Toivo jatkoi hierontatöitään. Hän kuoli vuonna 2009, mutta tänä vuonna 95 vuotta täyttänyt Marjatta asuu edelleen Oulussa palvelukodissa.
Eero Karioja ei ole vieraillut synnyinkodissaan sitten muuton jälkeen, mutta hänen mieleensä on jäänyt piharakennuksen vintiltä löytynyt vankka puinen laatta. Se kertoi talon historiasta enemmän kuin hän tuolloin arvasikaan.
– Sen verran oli puhetta, että hirret on tuotu Pistojoelta, mutta ei näistä asioista muuten puhuttu. Eikä kakarana tuontyyppiset asiat kiinnostanutkaan, aikuisikänsä Oulun seudulla asunut Karioja muistelee.
Asevelitaloja kerrotaan rakennetun tuhansia. Uuden rakentamisen ohella rintamasotilaat kunnostivat myös olemassa olevia rakennuksia. Pääosin rakennukset sijoittuivat Karjalaan, jonne pystytettiin välirauhan ja jatkosodan aikana jopa 15 000 taloa.
