Lauantai-ilta on kääntynyt yöksi. Moni on käynyt jo nukkumaan tai rientänyt yörientoihin, kun Niko Lampelan työpäivä vasta alkaa.
– Nyt on saanut olla joka päivä töissä sellaisia neljästä viiteen tunnin reissuja, joinakin päivinä olen tehnyt useamman reissun, Koneurakointi Konolan palveluksessa autonkuljettajana työskentelevä Niko Lampela kertoo. Konola on vuokrannut Lampelan ajamaan Siikalatvan urakka-aluetta hoitavan YIT:n aura-autoa.
Niko Lampela työskentelee toista talvea aura-auton kuskina. Traktorilla auraaminen on tullut tutuksi muun muassa Ruukin Kiinteistöhuollolla töitä tehden.
Aura-auton puikkoihin siirtyessä Lampelan tehtävään perehdytti YIT:n palveluksessa Oulun alueurakassa moottoritietä auraava autonkuljettaja.
Niko luonnehtii Nelostien auraamisen vaativan malttia. Vaikka takaraivossa on Rantsilasta auton asemapaikalta lähtiessä, että tiellä on lunta, ei kiirehtimiseen ole varaa. Työ on tehtävä huolella. Vaikka työtehtävät ovat sujuneet kuten pitää, ei Lampela koe hallitsevansa työtä täydellisesti.
– Tässä ei auta ylpistyä, vaan jokaiselle reissulle on lähdettävä ajatuksella, kuinka suoriudun työstä mahdollisimman hyvin.
Auratessa kuorma-auton suurin sallittu nopeus on 50 kilometriä tunnissa. Kuorma-auton mittari näyttää 40:tä. Lampela selventää, ettei maksiminopeuden ajaminen kannata, kun samalla suolataan tietä. Suola jää paremmin tienpintaan, kun ajaa rauhallisemmin.
Liikkeelle lähdettäessä Lampela ennakoi, että Leskelästä ollaan takaisin Rantsilassa noin 2,5 tunnissa.
Vänkärin penkiltä tietä katsoessa ei voi olla ihmettelemättä, mistä Lampela tietää, missä tien keskilinja kulkee.
– Tähän tulee tuntuma. Pitää arvioida silmämääräisesti ajolinja.
Tielle lörisevän suolan suolapitoisuus on arvioitu yhdessä mestarin kanssa. Suolaa lentää 20 grammaa neliölle.
– Auton perässä on lumipyörre. Kamerasta saa katsoa tarkkaan, ettei suolauslaite jumitu.
Niko Lampela oli saanut jo torstaina ennakkotiedon mahdollisesti lauantaina myöhäisiltana edessä olevasta työrupeamasta. Hän on valmistautunut yötöihin ottamalla päivällä pienet torkut. Ennen töihin lähtöä ei kannata syödä kovin raskaasti, vaan nälkä siirtyy pienellä välipalalla, ettei auton lämmitessä vaan uni pyri silmään.
Jos kesken kierroksen alkaa väsyttää, on Nikon lääke yksikertainen: auto hetkeksi linja-autopysäkille tai parkkialueelle, ulos autosta pomppimaan itsensä hereille.
Pulkkilaa lähestyessä näkee selvästi, että lumisade sakenee. Kello 23:30 ollaan Uljuan pohjoispuolella, puoliltaöin Lehtomäessä. Ohituskaistan vuoksi Lehtomäki aurataan kahteen kertaan aivan kuten Leskelän risteysaluekin.
– Keli ei ole juuri muuttunut. Yhä pyryttelee, arvioi Lampela, kun matka jatkuu kohti Leskelää.
Lampela ei ole kohdannut aura-auton ratissa tienhoitoauton perässä ajamaan kyllästyneitä kanssa-autoilijoita. Kun autoletkaa kertyy, suuntaa Niko välillä pysäkille ja antaa reilusti tietä.
– Pikkuisen malttamattomia on osa autoilijoista. Joillekin on tosi vaikeaa antaa tietä aura-autolle. Kaikki eivät ymmärrä, ettei aura-autolla pysty samaan tahtiin viipottamaan kuin normiautolla.
Joskus sää on niin huono, ettei edes aura-auton kuljettaja huomaa ajoissa, missä on sopiva pysäkki, vaan ajaa tietä seuratessa epähuomiossa paikan ohi.
– Yöllä töissä olemisen etu on, että liikennettä on vähemmän. Aamuyön tunteina liikkeellä on lähinnä vain rekkoja.
Tuulilasinpyyhkijät pitävät pientä ääntä joka saa toimittajan ajattelemaan, että tasaiseen natinaan olisi helppo torkahtaa. Kun jutustelu Nikon kanssa katkeaa hetkeksi, kuuluu kuskinpenkiltä viheltely. Viheltelystä tulee vaikutelma, että Lampela viihtyy työssään.
Nikoa ajatus naurattaa. Aura-auton kuljettaminen ei ole yhtään hassumpaa työtä, mutta todellisuudessa muun muassa LVI-asentajan, maansiirtokoneiden kuljettajan ja rekkakuskin ammatteihin valmistunut mies ei vielä tiedä, onko oikealla alalla. Yön hiljaisina tunteina on aikaa haaveilla ja miettiä vaikka sitä, millainen olisi unelmatyö.
Nuorukaisesta lähtien Nikon kesät ovat kuluneet Taisto-isän jalanjäljissä asfalttitöissä, viime kesän Lampela oli töissä maanrakennustöissä Pyhäjoella.
Rantsilan eteläpuoleisella pitkällä suoralla tuisku on ollut voimakas niin, ettei paikoitellen enää juuri huomaa, että aura-auto on mennyt tien toista puolta.
Noin kello 1:20 reissu Leskelässä on tehty. Niko Lampela kaartaa auton suolavaraston pihaan. Hän tarkistaa auton kiertäen, että kaikki on kunnossa.
Toimittajan yötyöt on tehty, mutta Lampelalla työpäivä ovat vielä kesken. Ennen muutaman hetken lepoa hän käy auraus- ja suolausreissun Rantsilan ja Temmeksen välillä. Tuolta reissulta auto oli seuraavan kerran parkissa noin kello 3.
Siikalatvan urakka-aluetta hoitavan YIT:n työmaapäällikkö Jyrki Tervonen seurasi lauantai-iltana 8. joulukuuta sääennusteiden paikkaansa pitävyyttä.
Jo alkuviikosta Jyrki Tervonen ennakoi käytettävissä olleiden sääennustusten pohjalta, että lauantaina Nelostiellä tarvitaan saman aikaisesti sekä suolausta että lumenaurausta.
Perjantaina alkuillasta oli jo hyvin todennäköistä, että aura-auto starttaa Nelostielle kello 21–23. Arvio piti niin, että kello 22:54 Niko Lampelan kuljettaman Sisun keula kääntyi kohti Leskelää.
– Ilmatieteenlaitos tuottaa ostopalvelua, jonka varassa teemme arvioita. Käytössä olevan sääennusteen perusteella urakka-alueen vastuuhenkilöt pyrkivät arvioimaan, miten säätila kehittyy alueen tiestöllä.
– Ennuste oli tuolle iltaa, että kovin lumisade on noihin aikoihin, kun aura-auto lähti liikkeelle. Näin oli ennuste, mutta ennuste unneutti mainita, että lunta saattaa vielä reilusti myöhemmin yöllä.
Ennusteiden lisäksi mestarit seuraavat tiekameroita ja sääasemia. Tiekamerat on Pulkkilassa Lehtomäen päällä sekä Rantsilassa ja Pyhännällä risteysalueilla. Sääasemat on Lehtomäessä, Hyttikoskella ja Ahokylässä.
– Omat silmät on kaikkein paras mittari, tuumaa Jyrki Tervonen.
Lähtökynnys Nelostien auraamiseen on kaksi senttiä. Lumimäärä mitataan laajemmalta alueelta, ei terävästä huipusta ajourien välissä.
Vaikka aura-auto oli töissä yöllä, oli lunta aamulla tiellä ihan yhtä paljon.
– Lumisade jatkui kovana teidän reissunne jälkeen. Aamulla oltiin aikaseen uudelleen töissä.
Aamun kierroksella Niko Lampela teki myös levitysaurauksen, jolla aurataan linja-autopysäkit ja levikkeet
Tervonen valaisee, miksi valtatietä suolattiin aurauksen yhteydessä.
– Suolauksen tarkoitus oli, ettei satava lumi tartu tiehen kiinni. Seuraavan suolauksen tarkoitus oli sulattaa lunta.
Tarkasta ennakoinnista huolimatta pienelle alueelle rajoittuva lumisade yllättää silloin tällöin. Aurausreissua seuraavan viikon alkupuolella Rantsilan ja Temmeksen välillä pieni lumikuuro kapealla alueella jossa ei ole havaintopisteitä. Tiehen liippautunut lumi teki tiestä liukkaan. Tienpitäjä sai tiedon liikennetiedotteena. Tuona aamuna Niko Lampelalle tuli pikakomennus suolaustöihin.
– Monesti joutuu liikkeelle lähdön ajoittamaan todennäköiseen tietoon. Ennusteet ovat näin laajalla alueella erilaiset. Tuolla alueella vaihtuu säätyyppi kylien välillä. Pyhännällä on enemmän oikea talvi kuin Siikalatvalla.