Kyllä se niin on, että maanviljelijäksi synnytään. Paavolalainen Eero Lehto aikoinaan nuorena miehenä valitsi viljelijän ammatin ja otti kotitilan ohjakset käsiinsä, eikä ole kertaakaan katunut.
Maahenki elää ja virtaa vahvana 80-vuotiaan miehen suonissa edelleen. Pellolta ei malta pysyä pois, eikä onneksi ole pakkokaan. Vieläkin Lehto käy auttelemassa tilan töissä – silloin kun haluaa.
– Nyt on elämässä parasta vapaus. Ei ole mitään pakkoa mennä minnekään, hän myhäilee.
Erityistä iloa tuovat lasten perheet. Heidän elämäänsä seurataan ja kuljetaan rinnalla. Lastenlapset ovat papalle hyvin tärkeitä.
– Pappa on pieni remonttimies, tekee pyöräremontit ja muut. Se on hänelle mieluisinta työntekoa, paljastaa Anja-vaimo.
– Elämä on sattunut ajanjaksoon, jossa on tullut valtavan paljon muutoksia. Onkohan toista tällaista aikaa, Lehto miettii.
Yhteiskunta on muuttunut rajusti ja erityisen selkeästi muutos näkyy maataloudessa. Vielä 1950-luvun alussa hevosella kynnettiin ja tehtiin kaikki muutkin työt.
– Ensimmäinen traktori meille ostettiin 1955. Se oli harmaa Ferguson. Kylällä oli jo kolmessa neljässä talossa traktorit, Lehto muistelee.
Hevonen jäi heti pois peltotöistä, mutta metsässä sitä tarvittiin pitkään. Ensimmäiset traktorit olivat niin pieniä, ettei niistä ollut metsähommiin. Eikä niihin ollutkaan muita työkoneita kuin aura, ei edes peräkärryä.
– Erilaisia itse tehtyjä ratkaisuja ruvettiin valjastamaan traktorin perään. Meillä oli itse tehty reki, Lehto kertoo.
Ennen maatila menestyi, kun isäntäväki teki ahkerasti töitä. Huolestuneena Lehto on huomannut, ettei uurastus enää riitä, vaan viljelijän on oltava monitaitoinen ja hallittava paljon erilaisia asioita.
– Iso karjamäärä työllistää, ei siitä pääse mihinkään. Koneista huolimatta käsityötä riittää, eläimiä on tarkkailtava.
– Ammattitaito tulee tärkeäksi. On osattava tietojenkäsittelyä ja hyödyntää nettiä, Lehto tuumii.
Jos Lehto nyt valitsisi ammattia, astuisi hän edelleen viljelijän saappaisiin, vaikka viljelyn kannattavuus näyttää huonolta.
– Siinä näkee kasvun ihmeen aina uudestaan joka vuosi. Neljä vuodenaikaa toistuu ja mennään luonnon kanssa samassa tahdissa. Se pitää vireänä, hän perustelee.
Vireän 80-vuotiaan kaksi kuningasajatusta ovat terveys ja sopivasti työtä. Ne ovat eläkeläisen elämän mukavia asioita.
Muita harrastuksia ovat kalastelu ja matkustelu, jota tosin terveys jo alkaa rajoittaa.
Kotona on aikaa ajatella ja pohtia maailman menoa, joka ei hyvältä näytä.
– Suomessa tarvittaisiin nyt yksimielisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Ei pitäisi olla hanakasti omaa etua ajamassa, vaan ajaa yhdessä asioita. Oman edun tavoittelu on pikkuisen liian voimakasta, hän kritisoi.
Ikänsä paljon työtä tehneenä Lehto on sitä mieltä, ettei työttömyydestä pitäisi tehdä kannattavaa. Työnteko on perusasia, hän painottaa.
Eero Lehto s. 19.10.1936 Paavolassa
Perheessä vaimo, 6 lasta, 33 lastenlasta ja 4 lastenlastenlasta
Maanviljelijä, eläkeläinen
Ei juhli yleisesti, vaan viettää syntymäpäiväänsä vain perhepiirissä
