Eläkeläiset kuuluvat aina vain harvemmin paikoilleen jumittujiin. Välistä tuntuu, että mitä korkeammalle ikä karttuu, sitä kovemmaksi vauhti kiihtyy.
– Ei sitä saa jäähä laakereilleen. Joka paikkaan olis niin paljo menemistä, ettei kerkiä, sunnuntaina 70 vuotta täyttävä Eeva Hakola toteaa.
Aiemmin päivät täyttyivät perheen, kodin ja navetan hoitamisesta, omat menot olivat vähemmällä. Sen siitä sai, kun nuorena bingosta tarttui vähän kahvipakettia isompi saalis.
– Joskus erehyn tämän kanssa sammaan kyytiin lähtemään, Hakola naurahtaa viitaten puolisoonsa Antero Hakolaan.
Yhteistä polkua on taivallettu yli 45 vuotta ja kasvatettu kolme lasta. Elanto tuli maitotilalta, jota on pidetty yhdessä Anteron veljen kanssa.
Hijaiset parret
Maat ovat nyt viljalla, eikä navetasta enää ammumista kuulu. Ikävä ei lehmiä tunnu olevan, vaikka ne kuuluivat molempien elämään lapsuudesta lähtien. Ammatinvalinta tuli siis isien perintönä.
– Kyllähän siinä monenlaista päivää ja aamua kerkesi olla, kesällä vaimonsa perässä 70 vuotta täyttävä Antero tuumaa.
Tilan pellot ovat lähestulkoon kokonaan Raahentien toisella puolen, joten siellä laidunsivat myös lehmät. Isäntäväen piti olla tarkkana karjaa tien yli ajaessaan, sillä liikennettä ja kaasujalkoja piisasi.
– Tämän talven aikana on rekkaliikenne paljo lissäyny. Jos ny ois elukoita, niin ei onnistus, pariskunta pohtii.
Vilkkaat illat
Tietokoneen ääressä istuminen ei Hakoloita juuri kiinnosta, vaan eläkepäiviä rytmittävät muut harrastukset. Kansalaisopiston tarjonta on tullut etenkin emännälle tutuksi.
– Vuonna 1966 alko kansalaisopiston ompelupiiri ja siitä asti oon kirjoilla ollu. Lapsille piti ommella, vaan nyt saa ommella itelle. Ohan se hyvä, että tässäkin iässä voi vielä oppia uutta, Eeva tuumaa.
Kutomapiiri on ollut yksi henkirei´istä. Samoin jo Pulkkilan seurakunnan aikana alkanut ja viime vuosiin saakka kestänyt kylätoimikunta. Eikä unohtaa sovi maa- ja kotitalousseuraa, saati Pulkkilan Seuraa, joiden johtokuntiin Eeva kuuluu.
Hänen kaltaisiaan aktiiveja on yhdistyksissä muutama kourallinen ja melko moni kuuluu useampaan yhteisöön.
– Eikä pääse pois, kun tilalle ei saada nuorempia, päivänsankari harmittelee yleistä tilannetta.
Anterolla on omat iltapuhteensa. Joku tuttava olikin ihmetellyt isäntämiehen intoa töitten perrään, kun aina samaan aikaan lähteepi liikkeelle.
Ei ollut arvannut, että kyse on ABC:n veikkausporukasta, jonka kaltaista useilla paikoin myös paikallisparlamentiksi kutsutaan.
– Ohan se niinku töihin menis, vaan siellähän sitä kaikkia kuulee, Antero naurahtaa isäntäringin porinoille.
Juhlat kesällä
Pariskunta harmittelee kyläilykulttuurin vähenemistä. Koneet tekee työt, mutta siltikään ei aika tunnu riittävän, muuta kuin televisiolle ja tietokoneelle.
Toki kotikylä Hyväriläkin on hiljentynyt.
– Ennen vielä illalla kaheksan jälestä penikat huuti ulukona täyttä päätä, ja jos ei muuta, niin koirat haukkuvat. Nyt ei hauku nekään, Antero pohtii.
Eeva Hakola ei aio viettää syntymäpäiviään näin talvikeleillä, vaan odottelee puolisonsa pääsyä samoille kymmenille.
– Jos terveenä ollaan, vietetään juhlia sitten kesällä remontoidussa Vesalassa.