Ei kuih­tu­maan saa pieni hal­la­kaan – ruusu ja orvokki kes­tä­vät keik­ku­vaa kevättä

Patio- ja jaloruusut, kuten Hilkka Nättinen-Loposen käsissä oleva mandariiniruusu, tarkenevat jo olla ulkona. Herttainen orvokki myös kestää hyvin keikkuvia kevätsäitä. Orvokki on sievä amppelikukkanakin.
Patio- ja jaloruusut, kuten Hilkka Nättinen-Loposen käsissä oleva mandariiniruusu, tarkenevat jo olla ulkona.
Patio- ja jaloruusut, kuten Hilkka Nättinen-Loposen käsissä oleva mandariiniruusu, tarkenevat jo olla ulkona.
Kuva: Kirsi Junttila

Pöydät ja piironginpäälliset notkollaan äitienpäiväruusuja – mitähän niiden kanssa tekisi? Joko niitä uskaltaa viedä ulos?

Kyllä vain uskaltaa, sillä ruusu ei keväthallasta piittaa mitään, se kestää jopa viiden asteen pakkasta.

– Ensin kannattaa viedä ruusu varjoon tai puolivarjoon, ei heti auringonpaahteeseen, neuvoo kukkakauppias Hilkka Nättinen-Loponen.

Jos kovempaa pakkasta on luvissa, kannattaa päälle heittää harso. Hallavaurio näkyy lehtien reunojen kellastumisena ja jurottavana kasvuna, mutta niistä ruusu toipuu kyllä.

– Olen yli 20 vuoden ajan istuttanut äitienpäivänä ruusun haudalle, eikä se ole ikinä paleltunut, Nättinen-Loponen kertoo.

Ruusu kukkii parhaiten puolivarjoisessa tai aurinkoisessa paikassa. Varjoisessa kukat kestävät kauemmin.

Koko kesän ilon äitienpäiväruususta saa, kun muistaa nyppiä kuihtuneet kukat heti pois, sillä siementen kasvattaminen lopettaa kukinnan. Jos kukkineet versot leikkaa pois, alkaa kasvi työtää uutta kukkavartta. Tertturuususta napsaistaan pois koko työnsä tehnyt terttu.

Yleensä ihmiset saavat kukkansa kuolemaan liialla kastelulla. Ruusupurkissakin mullan tulee kuivahtaa kastelukertojen välillä.

– Sitten annetaan kerralla kunnolla vettä, ei vain pikkulirausta. Silti ei saa hukuttaa, Nättinen-Loponen ohjeistaa.

Jotta ruusu jaksaisi kukkia, annetaan sille lannoitetta joka kastelukerta. Tavallinen veteen sekoitettava kastelulannoite käy hyvin.

Kanankakastakin ruusu tykkää, mutta purkissa se haisee. Ruusu viihtyy myös kukkapenkissä, ja sinne voi istutuskuoppaan laittaa huoletta kanankakkaa.

Orvokki on toinen kevään sulostuttaja. Toukokuun edetessä yksi sun toinen alkaa katsella orvokkiamppeleita ja -taimia sillä silmällä: Jokohan tuon ottaisin oven pieleen roikkumaan? Vai laittaisinko ruukkuun terassin nurkalle?

Vaikka nyt on kylmä kevät, orvokit jo ulkona menestyvät. Kasvi kestää muutaman pakkasasteen eikä nujerru pienestä lumisateestakaan.

Haapalan puutarhalla Leena Haapala alkaa totuttaa orvokkeja ulkoilmaan muutama päivä ennen äitienpäivää. Kun h-hetki koittaa, ne ovat valmiita kaunistamaan hautoja ja kevätpihoja.

– Orvokkeja on jo haettu ja niitä on viety esimerkiksi hautausmaalle. Muut kasvit ei vielä kestä. Orvokkeja voi laittaa jo maahankin, vaikka on kylmä ja routainen maa, Haapala sanoo.

Herttainen orvokki on parhaimmillaan keväällä. Varsinkin isokukkaiset lajikkeet kasvaessaan ränsistyvät ja menettävät viehkeyttään. Pienikukkaiset, niin kutsutut sarviorvokit, taas pysyvät matalakasvuisina ja kukkivat pidempään.

Kukintakautta saa pidennettyä nyppimällä vanhat kukat ja siemenkodat pois. Muiden kasvien tapaan orvokkikin kukkii vain lisääntymismielessä, tuottaakseen siemeniä.

Hyvä paikka orvokille on puolivarjoisa, mutta valoisa paikka. Paahteesta se ei tykkää. Eikä vettä saa antaa liikaa.

– Kaikki kukat saa tapettua liialla kastelulla, Haapala varoittaa.

Lannoitteeksi käy normaali puutarhan vähätyppinen, kali- ja fosforipitoinen kastelulannoite. Se pitää kasvin tukevana ja innostaa runsaaseen kukintaan.