Ei, en edes pysty olemaan aina oikeassa, vaikka kuinka paljon haluaisin olla erehtymätön. Lopulta olen joskus hyvinkin yksin mielipiteideni kanssa. Tarvitaan vain yksi ihminen, joka jakaa samat ajatuksesi, tai antaa toisenlaisen näkökulman asiaan. Etenkin lastenkasvatuksessa. Se on puoliso.
Usein mietin, kuinka helppoa on olla vanhempi, kun meitä on kaksi. Tiedän myös vanhemmuuden ikävän puolen, olet yksin ja vieläpä ajatuksesi kanssa. En ole psykologi tai pedagogiikan osaaja. Sen tiedän, lapset tuntevat epävarmuuden, kun he saavat ristiriitaista viestiä aikuiselta ja käyttävät sitä heti hyväkseen.
Olen ollut tekemässä lapsille ja aikuisille erilaisia koulutustapahtumia, luistelukoulusta alakouluikäisille aina puolustusvoimien harjoituksiin. Se on vaatinut paljon, eteenkin opiskelua, kuinka saada ihminen motivoitumaan harjoitukseen. Mitä lapsi tai aikuinen hyötyy jostain harjoitteesta? Kuinka saada hymy kasvoille onnistuneen suoritteen jälkeen? Kuinka pitää koko harjoite kasassa, vaikka et osaisikaan kaikkea kouluttaa ja opettaa? Samalla täytyy pitää piilossa oma epävarmuutesi ohjaajana.
Keskity siihen mitä osaat varmasti, ole oma itsesi, tunnusta virheesi. Opetelle seuraavalle kerralle lisää asioita, edes vähän, edes yksi vitsi lapsille. Mihin tämä ajatus on osalta kadonnut? Kun ensimmäisen kerran 80-luvulla osallistuin ensimmäisiä kertoja urheiluseuratoimintaan, aikuisia oli läsnä huomattavasti enemmän. Kaikki auttoivat ja tukivat toistensa toimintaa, tältä se näytti ainakin tuolloin pienen lapsen silmin. Tätä me kaipaamme lisää läpi yhdistystoimintakentän, toisten toiminnan tukemista. Tätä me vanhemmatkin kaipaamme, tukea toisilta, isovanhemmilta, sisaruksilta, tai parhaalta ystävältä.
Miksi mietin näitä asioita ääneen? Palataan alkuun, ensimmäiseen kappaleeseen viimeiseen virkkeeseen. Meillä suurimmalla osalla on puoliso, osa on tahtomattaan eronnut tai osalla elämä on kulkenut muita reittejä. Puolison tärkeyttä on huono vähätellä tai liikaa korostaa. Olen puhunut, miettinyt, suunnitellut, lähestulkoon kaikki lasten asiat yhdessä puolison kanssa. Kun et ole yksin ajatuksiesi kanssa, joka tukee toimintaasi, on paljon helpompi myös toimia yhdistystoiminnassa ohjaajana ja kouluttajana. Lopulta myös isänä.
Arto Vikiö
Siikajokinen isä, insinööri ja seura-aktiivi