Eija Marklund on viime vuoden aikana poistunut keskuudestamme. Muutamien henkilöiden toivomuksesta muistelen hiukan sekä talon historiaa, että Eijan tuloa Ruukkiin ja toimintaa täällä.
Eija oli ahvenanmaalaisen merikapteenin tytär ja oli saanut ranskalaisen koulutuksen tekstiilitaiteilijaksi. Tekstiilitaiteilijana hän oli menestynyt niin, että hän suunnitteli Helsingin ateljeessaan monen julkisuuden henkilön esiintymisasut.
Patruunantalon hankinnasta hän kertoi, että hän näki jossakin kuvalehdessä kuvan myytävänä olleesta vanhasta tyylikkäästä rakennuksesta, joka sijaitsi Ruukissa. Hän oli ajatuksissaan ohittanut jo sen asian, mutta eräs hänen pienoiskoneen omistavista ystävistään oli esittänyt, että lennetään Raahen kentälle ja mennään sieltä katsoman taloa. Niin tehtiin.
Talo oli huonossa kunnossa. Kylän pojat olivat ajeleskelleet talon sisällä mopoillaan ja talo oli sisältä todella huonossa kunnossa, mutta ei hintakaan ollut talon kokoon nähden korkea. Eija päätti ostaa talon.
Edellinen omistaja oli paikkakuntalainen huoltamoalan yrittäjä, joka ei ollut pystynyt kunnostamaan taloa.
Talon historia alkaa vuodesta 1900, jolloin juristi, kirjailija, opettaja, valtiopäivämies ja myöhemmin vuorineuvos Johan Arthur Lagerlöf perusti Raahen Puutavaraosakeyhtiön.
Yhtiön toiminnasta on Lauri Kallinen kirjoittanut ja Reino Ruotsalaisen kirjoittamassa kirjassa ”Rimahelvetillä pelottelu” kerrotaan sadan vuoden takaisesta elämästä. Yhtiön yritystoiminta oli laajaa ja monipuolista ja sen ensimmäinen toimipaikka oli Patruunantalon ympäristössä sijainnut saha.
Lagerlöf´n toiminnasta Ruukissa olen joskus aikaisemmin kirjoittanut ja se oli tärkeä työllistäjä sen aikaisessa Ruukissa. Lagerfof möi yrityksen Ruukki Oy:lle, eli Siikajokilaakson Metsä Oy:lle 1930-luvun alussa.
Patruunantalo oli isännöitsijän asuntona ja konttorina myös Ruukki Oy:n aikana.
Eija Marklund käytti taloa aluksi kesäasuntona puolisonsa toimittaja Tapani Karhun kanssa. Samaan aikaan hän kunnosti taloa ja käytti varmaan aika paljon perimiään varoja talon kunnostamiseen.
Ennen pitkää Eija muutti pysyvästi asumaan Patruunantaloon ja työkuviotkin muuttuivat. Hän oli töissä sekä Misstex´llä että Pukumiehellä.
Kun työsuhteet loppuivat Eija tarjosi talossa majoitus- ja ravitsemuspalveluksia. Kovin paljon taitelijayhteyksiä hänellä ei ilmeisesti enää Ruukista käsin ollut. Eijan taiteellisuus tuli esille myös ravitsemuspalveluissa. Kuntakin käytti vieraitaan Patruunantalolla ja useana vuonna kunnanvaltuuston jouluateriakin syötiin siellä.
Vieraat tuntuivat olevan kovin otettuja Eijan hienoista ruokatarjoiluista ja hienoista puitteista. Myös Eijan kielitaito oli monipuolinen.
Vaikka Patruunantalo ei voinut kovin paljon majoittaa vieraita, ovat muutamat vieraat olleet ihastuksissaan, kun Eija on häähuoneen laittanut kuntoon ja valkeilla kukan terälehdillä ohjannut hääparin oman huoneeseensa.
Viimeiset vuodet olivat Patruunantalossa hiljaisia Eijan sairastelujen vuoksi, mutta hän asui talossa viimeiselle sairaalamatkalle saakka, vaikka eläminen olikin suuritöistä. Hyvien naapurien tuella Eija kuitenkin pärjäsi.
Eija on poissa ja historiallisen Patruunantalon tulevaisuus on hämäränpeitossa.
Pentti Simojoki
