Eilen vuoden täyt­tä­nyt Ni­ta-koi­ra oli kar­ku­teil­lä lähes 11 päivää –Koira palasi kotiin ter­vee­nä, mutta vä­sy­nee­nä, ja­noi­se­na ja näl­käi­se­nä

Kunpa Nita osaisi kertoa, missä oli lähes kymmenen päivää niin, ettei kukaan tehnyt siitä näköhavaintoa.

Kuva: Sari Kihnula

Nitaa kaipasi kovasti myös perheen Alma-koira. Almaa käytettiin apuna etsinnöissä levittämässä tuttua hajujälkeä.

Kuva: Sari Kihnula

Nina Lampelan alkuvuosi meni kadonnutta koiraa etsiessä, mutta jälleennäkemisriemu korvasi kaiken vaivan. Nina halusi selvittää, mitä Nitalle on tapahtunut, ja oli varautunut huonoihin uutisiin. Onneksi koira palasi kotiin kunnossa ja oli vain väsynyt ja nälkäinen.

Kuva: Sari Kihnula

Nitan silmien punertaminen kertoo, että väsy painaa vielä pitkän seikkailun päälle. Kotisohvalla on mukava levätä. Ensimmäisen päivän koira oli kotona levoton ja säikkyi kaikkia ääniä.

Kuva: Sari Kihnula

Lähes 11 päivää karkuteillä ollut Nita on päässyt pari päivää levähdeltyään takaisin kotiarkirytmiin.

Kuva: Sari Kihnula

Nita on vasta pentukoira ja vietti torstaina yksivuotissynttäreitä. Odotettavissa on karkulaisen kotiin paluun jälkeen koiran makuhermoja kutkuttavat juhlat.

Kuva: Sari Kihnula

Uuden vuoden ilotulitusta 31. joulukuuta noin kello 22 kotipihassaan säikähtänyt Nita-koira palasi kotiin aamuyön tunteina 11. tammikuuta. Koirasta ei tehty kymmeneen päivään yhtään näköhavaintoa ja jälkihavainnotkin olivat epävarmoja.

Monirotuinen Nita-koira on saanut kasvaa niin turvallisessa ympäristössä ensimmäisen elinvuotensa, että koira ei ollut tottunut yllättäviin ääniin. Aiemmin vapaana kotipihapiirissä ulkoillut koira on joutunut viime kuukaudet käymään pimeään aikaan pissalla juoksulankaan kytkettynä, valvonnan alla, alueen susitilanteen vuoksi.

Uudenvuodenaattoiltana Sipolankylässä ei kuulunut rakettien pauketta. Nuoriso lähti ulkoiluttamaan koiria hyvissä ajoin ennen puoltayötä. Yllättäen juuri silloin kuului jostain kauempaa ilotulituksen aiheuttamia paukahduksia. Nita lähti juoksemaan metsää kohden. Kun juoksuvaijeri loppui, heitti koira voltin ja kiskaisi päänsä pannan läpi.

Nina Lampela lähti koiransa jälkien perään upottavassa hangessa edeten, olettaen, että koira löytyy kotinurkilta. Nuoriso etsi koiraa autolla metsäautoteitä ajellen. Nina palasi kotiin, kun koiraa ei löytynyt ja jatkoi autolla ajellen etsintää.

Koirasta löytyi jälkihavainto läheisen metsäautotien varrelta, mutta jälkien jalan seuraaminen oli yöllä mahdotonta. Nina teki tieltä hajujälkiä kotiin toivoen, että karkuri palaisi pian.

Etsijäkoiraliiton ohjeita noudattaen Lampela rajoitti etsijäjoukon omaan perheeseensä, ettei pahoin pelästynyt koira vaan säikähtäisi lisää. Kerran apujoukkoihin hyväksyttiin erähenkisiä koiraihmisiä ja etsijäkoirakokelas, jotka eivät kuitenkaan löytäneet koirasta jälkeäkään.

Sosiaalinen media lauloi, kun Nina etsi karkuria. Rantsilaan ja naapurikylille jaettiin ilmoituksia myös kauppojen seinille ja Vornaan etsintäkuulutuksia postilaatikkoihin vietyinä ilmoituksia.

Joka päivä Nina käytti pitkän päivän koiran etsimiseen. Säät vaihtelivat: Kireimmillään pakkasta oli 15 astetta, kun taas välillä oli kovaa sadetta ja lämmintä 6 astetta. Toivo koiran elävänä löytymisestä alkoi hiipua, kun etsijät löysivät usein susien jälkiä.

Tuntui kuin koira olisi kadonnut jäljettömiin. Etsinnät keskitettiin Kurran alueelle. Kadonneiden koirien etsintään perehtynyt ulkopaikkakuntalainen henkilö auttaa kadonneiden lemmikkien omistajia tutkien paikallista maastokarttaa miettien, missä koira voisi olla. Nainen neuvoi Lampelaa käymään Nelostien toisella puolen.

Nina sai tästä tiedosta uutta uskoa koiran löytämiseen, ja otti perjantaiksi töistä vapaata. Hänelle vakuutettiin, ettei pentukoira lähde syvänmaalle, vaan pysyttelee lähellä kotia. Kotiväki kävi Alma-koiran kanssa kävelyllä kierrellen vanhalla nelostiellä ja palasi kotiin kello 15 maissa. Pari tuntia myöhemmin naapurin nuorimies näki karkurin joka kuitenkin jatkoi matkaa kotiliittymän ohi ja katosi naapuritalojen välistä metsään.

Näköhavainto jo kymmenen päivää kadoksissa olleesta koirasta sai perheen aktivoitumaan. Houkuttelevaa tuoksua levittääkseen perhe lähti grillausretkelle Kurrantien varrelle. Kotimatkalla Nina asetteli 50 metrin välein yllään olleesta vaatekappaleesta leikkaamiaan riepuja ja kalkkunafileepaloja.

Lauantaiaamuna kello 5.30 Nina heräsi pihavalojen syttymiseen ja pian koira raapi ovea.

– Koira tervehti minua kovasti haukkuen. Oli se yhtä jälleennäkemisonnea ja halimista vähän aikaa, kuvailee Nina Lampela.

Kotiin palasi todella väsynyt, janoinen ja nälkäinen koira joka ei tahtonut uskaltaa mennä ulos edes tarpeille. Seuraavat päivät Nita nukkui levotonta unta.

Nina Lampela arvelee, että Nitan kotiin paluuta hankaloitti se, ettei se ollut tottunut saapumaan pihaan kotiin johtavan sillan kautta. Koira oli koulutettu siihen, että silta oli sen vapaan liikkumisen rajana. Valvontakamerakuvista nähtiin, että koira palasi kotipihaan Kurranojan ylittävän sillan kautta.

– Ihme miten se pystyi piiloutumaan noin pitkään. Mitä lie syönyt? Kyllä voi sanoa, että Nita on kunnon selviytyjä. Tuntuu ihan uskomattomalta, että Nita on täällä, huokaa Nina Lampela.