Kolumni

Eipä paljon muuta kuin vä­li­ki­sat

Montaa hikikarpaloa ei ole tarvinnut vuodattaa Peyongchang 2018 -kisojen vuoksi. Kuluvat talvikisat ovat menneet toistaiseksi melkeinpä ohitse. Kooste siellä, toinen täällä, mutta yhdenkään tv-lähetyksen vuoksi en ole vielä herännyt tavallista aiemmin tai ajastanut päiväohjelmaani muutoinkaan. Ei vain nappaa.

Kun suurin, kaunein ja samalla myös ahnein NHL ilmoitti, että se jättää olympiakisat väliin, kuittaisin asian olankohautuksella. Näin jälkikäteen olen älynnyt miten merkittävä tuo päätös oli. Luulin olevani lätkäromatikko, mutta jo nyt tiedän, että kun Suomen jääkiekkomaajoukkue aloittaa urakkansa torstaina, voi hyvinkin olla, että ottelu jää katsomatta. EHT-tason olympiaturnaus ei jaksa sytyttää NHL-pelaajilla kyllästettyjen Sotshin, Torinon, Vancouverin, Salt Lake Cityn ja Naganon jälkeen. Kun jääkiekko ei kiinnosta, ei näköjään kiinnosta mikään muukaan.

Paras ja pahin esimerkki oli talvikisojen mäkihyppy. Normaalimäen kisa oli farssi. Katselin kisat lähes kokonaan, mutta kypsyin juuri siinä kohtaa kun homma piti ratkaista. Ei huvittanut seurata, kun hyppääjiä istutettiin minuuttitolkulla lähtöpuomilla, vaikka tornissa oli enää kymmenkunta parasta. Menin pelaamaan poikani kanssa erän pleikkarilla, enkä rehellisesti sanottuna tiedä vieläkään kuka tuon kisan voitti. Suomalainen se ei ollut, koska kaikki karsiutuivat toiselta kierrokselta. Juhani Tammisen sanoin: mä häpeän!

Jos joku vähän menestyisi, tilanne voisi olla toinen. Lapsuusvuosina talvikisat tiesi aina mitalisadetta. Oma muistini riittää Sarajevoon asti, mutta Marja-Liisasta huolimatta 30 vuoden takaiset Calgaryn kisat ovat ylitse muiden. Nykäs-Masan dominointi, jääkiekkomaajoukkueen yllätyshopea ja päätösottelun voitto Neuvostoliitosta täpötäydessä Saddledomessa eivät unohdu koskaan.

Neljä vuotta oli tuolloin ikuisuus. Calgaryn kisoja seurasi 11-vuotias lapsi, mutta vuoden 1992 Albertvillen kisoja levoton mopopoika, joka katseli silmät kiiluen Nancy Kerrigania ja kävi toisinaan nurkan takana tupakalla. Toki Toni Niemisen menestys maistui, mutta jostain syystä myös naisten taitoluistelu alkoi vetää vastaanottimen ääreen. Mikähän lie senkin aiheutti...