Väliaikaisen eläintenpitokiellon saanut Eija Lehto kokee, että uuden omistajan hoitoon siirretyt eläimet tapettiin syyttä.
20 vuotta hevosia kasvattanut Eija Lehto kertoo saaneensa tiistaina aamupäivällä ostosreissulle tiedon, että hänen omistamassaan pihapiirissä on käynnissä eläinsuojeluviranomaisten ja poliisin yhteisoperaatio.
Lehdon mukaan tilalla tapettiin kaikki aiemmin hänen omistuksessaan olleet noin 60 lammasta, useita hevosia ja aaseja.
Eija Lehto katsoo, että tapahtumaketjun taustalla on hänen syyskuussa Ylivieska-Raahe käräjäoikeudessa saama väliaikainen eläintenpitokielto.
Kun kutsu vastaajanpenkille eläinsuojelurikosta käsitelleille käräjille tuli, myi Lehto asianajajansa ohjeiden mukaisesti omistamansa eläimet ja vuokrasi maatilan eläinten uudelle omistajalle ennen käräjiä.
Kun käräjäoikeus langetti Lehdolle rangaistukseksi eläintenpitokieltoa, arvioi hän arjen palaavan uomiinsa, kun hän ei ole enää osallisena eläinten hoidossa.
– En ole eläimiä hoitanut sen jälkeen, kun eläintenpitokielto tuli voimaan. Minä olin alkanut tuomiotani kärsimään.
Toiveissa oli, että eläimet palaisivat vielä joskus Lehdon omistukseen.
– Ajatukseni oli kuitenkin, että tuomioni jälkeen saisin joku päivä lunastaa eläimeni takaisin ja jatkaa elämääni.
Lehto tuntee, että häntä kohtaan on ollut käynnissä ajojahti vuodesta 2012 lähtien. Hänestä on tehty eri tahojen toimesta lukematon määrä eläinsuojeluilmoituksia, joista osan hän tunnisti täysin tahallisiksi. Lehdon tilalle tehtiin viimeisen neljän vuoden aikana lähemmäs 40 eläintarkastusta.
– Jatkuva tarkastajien vaihtuvuus oli ongelma, vuoden aikana saattoi käydä useita eri ihmisiä katsomassa samoja asioita. Paikoin taivaalta temmottujen rikkeiden vyyhti oli loputon. Rikkeinä oli muun muassa vesiämpärin pinnalla oleva millin paksu jääpeite tai aamuisin tallissa oleva yöllinen lanta.
– Valtion virkamiehiä ei voi tavallinen ihminen voittaa tai vastustaa. Huomasin, että heidän sanansa oikeuden edessä on ehdoton totuus.
Tilalla tiistaina tapahtunutta Lehto kuvailee teurastukseksi, joka pistettiin käyntiin erinäisiä lakipykäliä sivuten ja vedoten eläinsuojeluviranomaisten tekemään hätäratkaisuun.
– Kukaan ei pysty todistamaan, että eläimillä olisi ollut joku hätä, Lehto vakuuttaa.
Lehdon näkemys on, ettei riitä, että eläintenomistajaa yritettiin tavoitella tiistaiaamuna yhden kerran puhelimitse. Hän soitti takaisin noin tunnin päästä, mutta kukaan ei puheluun vastannut.
– Siitäkin huolimatta, että minun aiemmin omistamat eläimet olivat nyt jo uuden omistajan hallussa, ne katsottiin voitavan tappaa.
Lehto pohtii, miksi samalla kertaa tapettiin kaikki tilalla olleet eläimet.
– Lopetusta suorittaneet eläintarkastajat eivät kuunnelleet uutta omistajaa, kun hän kertoi, että seassa oli myös uusia eläimiä ja hänellä hoidossa olleita eläimiä.
Eija Lehto kuvailee eläinten olleen hoidettuja.
Hän ihmettelee, miksi uuden omistajan työttömyyden katsottiin haittaavan hänen mahdollisuuksiaan hoitaa eläimiä.
– Ne oli ruokittu useita kertoja päivässä eikä tilalla ollut ruuan puutetta. Osa tapetuista hevosista oli jopa lähemmäs tuhatkiloisia työhevosia ja ne olivat terveitä ja parhaassa iässä.
– Eläimiä ei tutkittu ennen tappamista. Puhelinyhteyteen saadun lakimiehen pyynnöstä huolimatta eläimille ei annettu mahdollisuutta jäädä henkiin edes pois siirrettynä tai myytynä. Lakimies pyysi viikon lisäaikaa, mutta tehtävää hoitanut läänineläinlääkäri tyrmäsi asian täysin.
Eija Lehto katsoo, että tapahtumaketju juontaa juurensa tilalla olleen alpakan eläinsuojeluviranomaisen päätöksellä lopettamiseen. Lehto haki sittemmin alpakalle oikeutta myös käräjiltä.
Läänineläinlääkäri ei voi ottaa kantaa, poliisia ei tavoitettu
– En voi tätä kommentoida. Asia on poliisin tutkinnassa. Poliisi tiedottaa, jos haluaa. Voin puhua asioista vain yleisellä tasolla, vastaa Pohjois-Suomen aluehallintoviraston läänineläinlääkäri Tarja Lipponen kysyttäessä, millä asialla eläinsuojeluviranomaiset olivat yhdessä poliisin kanssa Rantsilassa.
Ottamatta kantaa, millä asialla Rantsilassa oltiin, Lipponen kertoo, että viranomainen pyrkii toimimaan lakien ja asetusten mukaan ja tekemään sen, mikä on eläinten parhaaksi, miettien, miten eläinten hyvinvointi turvataan.
– Joskus jos joutuu poliisia käyttämään, ovat he paikalla sitä varten, että toimenpiteet voidaan panna täytäntöön. Joskus myös tarkastuskäynti vaatii poliisin läsnäolon.
Vakavampia juttuja ovat tapaukset, joissa joudutaan tekemään kiireellisiä toimenpiteitä eli lopettamaan, myymään tai siirtämään eläimiä.
– Meillä on oikeus ja virkavelvollisuus tämänkaltaisiin toimenpiteisiin.
Lipponen vakuuttaa, että kansalainen voi kyllä luottaa siihen, että kenenkään eläimiä ei löyhin perustein esimerkiksi lopeteta. Usein asianosaisten väitteet esimerkiksi julkisuudesta ovat vahvasti väritettyjä.
– Viranomainen ei voi kertoa valheita tai ylipäänsä mitään kyseenä olevista asioista julkisuuteen.
Tapauskohtaisesti joudutaan ratkaisemaan, mitä tehdään. Päätös riippuu eläinten määrästä, ovatko ne teuraaksi tai elintarvikkeeksi kelpaavia tai ylipäätänsä kuljetuskelpoisia.
– Pitää selvittä, millaiselle omistajalle eläimet edelleen joutuvat, jos ne myydään. Joskus voi olla, että sellaiset ihmiset, joilla on eläinten laiminlyöntihistoriaa saattavat ostaa eläimiä. Tällöin ongelma siirtyy.
Joskus hevosilla tai naudoilla voi olla sellaisia sairauksia tai kallista hoitoa vaativia asioita kuten esimerkiksi yleisiä kavio- tai sorkkavaivoja, joiden hoitamiseen eläimen ostajalla pitäisi olla vara.
– Varsinkaan hevosten pito ei ole tunnetusti halpa harrastus ja se on muutenkin hyvin vastuullista toimintaa. Ei hetken mielijohteesta pitäisi hankkia eläimiä. Niiden hoitaminen vaatii osaamista ja ammattitaitoa.
Lammas on epäkiitollinen siinä mielessä, että sen ravitsemustila ei välttämättä näy päälle päin. Monesti eläintenpitäjät eivät osaa itse arvioida tilannetta tunnustelemalla, onko eläimessä rasvaa. Lampaan laihuus ei välttämättä näy päälle päin.
– Jos viranomaiset antavat määräyksiä, niitä kannattaa totella aika heti. Jos prosessi tulee, annetaan aikaa, ohjeita ja määräyksiä. Eläinten omistajilla yleensä on määräaika korjata asiat. Seurataan, koheneeko tilanne vai huononeeko. Sitä kyllä arvioidaan. Myös oikeuslaitos antaa mielestäni aika paljon armoa sellaisille tuottajille, joilla on kysymyksessä elinkeino. Ihmisellä on mahdollisuus korjata toimiaan, mutta siihen pitää olla pyrkimys ja pitää pystyä kertomaan, mitä aikoo tehdä ja myös toteuttaa aikomuksensa.
– Jos on viranomaisen kanssa jo tekemisissä, kannattaa olla tavoitettavissa. Asioista pystyy sopimaan paremmin. Monesti, aika usein on siitä kysymys, ettei ihminen itse näe virheitään. Saattaa olla itse siinä uskossa, että hoitaa hyvin eläimiä, tulee tietynlainen tilasokeus.
Eläinten myyntikelpoisuutta mietittäessä, joissakin tapauksessa eläimiä ei laiteta myyntiin siksi, että pyritään välttämään, ettei ongelma lähde kiertämään.
Jos kyse on tuotantoeläimistä, laki säätelee myös merkintä- ja rekisteröintiasioita, joiden on myös oltava ajan tasalla. Teuraskelpoisuutta arvioitaessa tulee huomioida myös mahdolliset lääkitykset tuotantoeläimillä.
Tapauksen tutkintaa johtavaa poliisia ei yrityksistä huolimatta tavoitettu keskiviikkona ennen lehden painoon menoa.