Siikalatva/Piippola
Kesäkuun alussa Unto Määtällä alkaisi 42. työvuosi kanttorina Piippolassa. Suunnitelmissa on kuitenkin työkiireiden sijaan leppoisaa kesänviettoa. Unton viralliset eläkepäivät koittavat 1. kesäkuuta.
Vielä alkaneen viikon alkupuoliskolla Unton voi tavata työtehtävistä, mutta sitten hän jää pitämään kertyneitä lomia.
Unto Määttä jää eläkkeelle hyvillä mielin. Kanttorin työtehtävät Siikalatvan seurakunnassa ovat olleet hyvin mieluisia. Työ Siikalatvan seurakunnan koko toimialueella on ollut Unton mieleen. Hän ei kokenut ison seurakunnan syntyä ikävänä asiana, vaan muutoksena joka toi uutta virtaa ja puhtia myös omaan työntekoon.
Kanttorin töitä Unto Määttä on tehnyt vuodesta 1970 lähtien. Työt toivat Merijärven kautta Rantsilaan vuonna 1973, josta kierros jatkui Piippolaan seuraavan kesän koittaessa.
Pitkällä työurallaan Unto on saanut soittaa urkuja niin, ettei moisesta voinut lapsena edes haaveilla, vaikka musiikki kiinnosti niin, että koulussa soitettiin harmonilla opettajalta salaa.
Hän näki enneunen tulevasta työstään alle kymmenen vanhana. Unessa Unto soitti Oulun Tuomiokirkon urkuja. Uni viitoitti ammatinvalintaa ja unikuva on toteutunut lukemattomia kertoja Tuomiokirkossa soittaen.
– En minä Piippolaan tullessa osannut ajatella, että täällä olisin koko työurani.
Side Siikalatvalle sai vahvan sinetin, kun Rantsilaan töihin tultuaan Unto löysi mielitiettynsä, Marja-Leenaan. Ennen Piippolaan töihin lähtöä Unto osti kihlat ja samalle syksylle hääkellot soivat Rantsilan kirkossa Marja-Leenalle ja Untolle.
Avioliiton alkutaival oli kahden kodin välillä kulkemista, kun Marja-Leenan oli seurakuntasisarena Rantsilassa. Vanhin poika syntyi reilun vuoden päästä häistä. Päätös Piippolaan asumaan asettumisesta tehtiin, kun perhe osti Piippolan taajaman kupeelta, aavalta pellolta tontin. Rakentaminen alkoi juhannukselta 1979 ja seuraavaa pääsiäistä vietettiin jo omassa kodissa.
Unto on toiselta ammatiltaan rakennuspuuseppä, joten kirvesmiehen apua ei rakennuksella tarvittu. Kutsumus kanttorin työhön viitoitti Unton työuran.
– Olen tykännyt työstäni. Olen nauttinut täysin siemauksin seurakunnan laajenemisesta.
Eläkkeelle jäädessään Unto ei tunne erityistä vetoa Koillismaalle, vaikka kotipaikan maisemissa Pudasjärvellä on mukava käydäkin. Koti pysyy Piippolassa.
– Piippolassa on ollut hyvä asua ja tehdä töitä. Työkaverit ovat olleet mitä parhaat.
Aiheesta lisää 3.3. Siikajokilaaksossa
Kuva: Sari junnonaho