Pulukkiset ovat tarttuneet kylänsä historiaan oikein olan takaa. Kirkonkylän menneisyyttä lähestytään muun muassa raitin tarinoiden ja mallinnetun kylänraitin avulla.
Sunnuntain kotiseutujuhlassa julkistetaan sekä Pulkkilan vanhalla raitilla -kirja että raitista tehty pienoismalli kymmenine taloineen. Molempia ahkeroitiin yhtä aikaa, sillä pienoismallia varten haastateltujen ihmisten tarinat pistettiin talteen sitä mukaa kun niitä kertyi.
Ja kertyihän sitä materiaalia niin paljon, että kustantajana toimiva Pulkkilan Seura joutui hakemaan lisäavustusta kasvaneeseen sivumäärään.
– Kirjan tekeminen alkoi keväällä 2016. Monesta talosta ja suvusta perimätietoa oli tallella kovin vähän, mutta onneksi on digiarkistot. Ja jostain aina löytyi vinkki pois muuttaneista, joilla oli monta tarinaa kerrottavana, tai jopa lehtileikkeitä esimerkiksi Valde Näsin jälkipolvilta, kirjan toimittanut Seija Junno kertoo.
Kansikuva on Suomen sodan muistomerkin paljastustilaisuudesta vuodelta 1933. Toivolan talon edessä näkyvä väenpaljous on huomattava, joten kyseessä lienee aikansa merkkitapaus.
Yli 160-sivuisessa kirjassa esitellään Pulkkilan talot kirkosta Honkalinnaan sekä ensimmäiset raittia lähinnä olevat talot. Pääpaino on 1940-luvussa, mutta mukana on pieniä kurkistuksia myös nykypäivään.
Kotiseutujuhlassa ja Osuuspankilta ostettavissa olevassa kirjassa on mukana runsaasti perimätietoa kyläelämästä jopa 1600-luvulta lähtien. Vanhinta kestikievariperinnettä edustaa mm. Laukka, joka on sittemmin toiminut myös virallisena postitalona, kauppana ja nimismiehen kotina.
Nimensä mukaisesti raitin rinteellä sijaitseva Rinne tunnetaan etenkin vanhemman polven keskuudessa Näsinä. Nimi tulee talon 1870-luvulla ostaneelta Gustav (Kustaa) Näsiltä.
Viimeksi talossa on asunut Kustaan pojantyttären poika Hannes Ojanaho. Muun perheen asuessa Viitasilla Hannes kävi koulunsa Rinteeltä käsin ja ostikin talon isovanhemmiltaan Matti ja Susanna Näsiltä 1920-luvulla.
Rinteen ovet olivat auki yötä päivää. Pirtissä pidettiin käräjiä, kokouksia, huutokauppoja sekä nuorison illanviettoja. Talo toimi kestikievarina ja majatalona reitillä Pietari-Tornio.
Hannes itse kuljetti lippa-Fordilla matkalaisia sekä tien toisella puolella asuvaa lääkäriä. Sotavuosien tullessa majatalotoiminnasta luovuttiin emäntä Annan tahdosta.
– Mieluummin evakoita kuin noita susiturkkeja, hänen kerrotaan sanoneen.
Hanneksen kuoltua talon peri Pulkkilassa opettajana toiminut poika Aaro Ojanaho. Hän asui muualla, joten talo on toiminut 1960-luvulta lähtien vain kesäasuntona. Aaron jälkeen talon peri poika Mikko ja hänen kuoltuaan puoliso Erja Ojanaho, jonka omistuksessa talo on edelleen.
Rinteen taloa on viime vuosina kunnostettu, maalattu vanhojen valokuvien kaltaiseen vaaleaan sävyyn, uusittu huopakatto ja oiottu kuisti. Nelostien viereen kyyristynyt vilja-aitta on tuotu lähemmäs ja kengitetty, korjattu myös tallirakennusta.
Sisällä nykypäivä ei juuri näy, vaan pirtissä nojailee ortta vasten 1960-luvulla kuolleelta isännältä kesken jääneet reenjalasaihiot. Aika on todellakin pysähtynyt eikä sitä ole pilattu kasaamalla vuosikymmenien romukerrostumaa, kuten usein tyhjilleen jääviin tiloissa tapahtuu.
– Olemme halunneet pitää talon perinteisenä, Erja Ojanaho kertoo.
