Kolumni

Emännyydestä

Vanhassa pihassa, vapaa-ajan paikallamme solahdan emännyyteen helposti. Siellä tiskaaminen ei tunnu velvollisuudelta. Ulkoiselta olemukseltani saatan poiketa talon ensimmäisestä emännästä, sillä olettaisin hänellä olleen essun. Ja arkista työtä paljon enemmän. Sitä olen usein miettinyt, miten entisajan emännät kokosivat pieniin tiloihin vuoteen jokaiselle lomalaiselle ja onnistuivat venyttämään penniä, kun piti keksiä ruokaa pöytään. Toki on hyvä muistaa silloiset viljelykset ja muu kodin ympäristöstä saatu sato.

Onhan sitä emännän mallia suvussa. Tuntuu lähes mahdottomalta ajatella, että pystyisin kulkemaan edesmenneiden isoäitien polkuja. Sinnikkyyttä ja luottamusta elämään on tarvittu. Aika on muuttunut, mutta silti sitä joskus pohtii, miten olisin itse pärjännyt. Olisiko jäänyt runot kirjoittamatta? Maalla kasvaneena lapsuuteeni kuului omavaraisuutta ja perinteistä työnjakoa. Kotona opin ruuanlaiton, siivoamisen. Oli oma osa kasvimaasta, metsistä poimin ruokasieniä ja marjoja kaverina. Juhlapyhien perinteitä sisäistin vuosien mittaan. Äiti oli työelämässä ja aikaa oli myös harrastuksille. Pääsin mukaan tapahtumiin ja teatteriin. Kyläilykulttuuria unohtamatta.

Minusta ei tullut kaupunkilaista, jotain juurevuutta lienee kantapäissä. Leivoin opiskeluaikana leipää mukaan kerrostaloasuntoon ja kaipasin takaisin. Moderniksi emännäksi sitten muutin kotikuntaan. Olen opetellut omaa tapaani olla nainen talossa. Ja olen alkanut viihtyä kotona. Pidän edelleen ihmisten kohtaamisesta ja yhteisöllisyydestä, mutta en kaipaa oikeastaan muualle kuin mökille ja pienelle kotimaan reissulle. Vähitellen käsitän, miksi osa emännistä pitää silittämisestä. Ymmärrän, miksi osa ihmisistä innostui koronakevään aikana leipomisesta. Puutarhuritaitoni ovat varsin vähäiset, mutta tykkään pihasisustaa. Laittaa kesäkukkia, tehdä asetelmia – ulkona ja sisällä.

Näin iltojen viiletessä voin aloittaa säännöistä vapaan villalankataiteilun. Virkkaan ilman ohjeita pieniä alustoja esineille. Kerran tein kuvalehdille säilyttimen, vaikken sellaista aloittaessa ajatellut. Ehkä tälläkin saralla voi käydä niin, että vielä joskus haluan tehdä mallin mukaan, niin kuin on ennenkin tehty. Näin on kuitenkin ihan hyvä.

Virpi Marjomaa-RajamäkiKirjoittamisen ohjaaja, opiskelija, elon ihmettelijä, joka asuu sekä mökkeilee maalaismaisemassa