”Lippu korkealle” kun Suomen kuvataiteen päivä lähestyy.
Valtakunnallisen tapahtumapäivän, joka on 10. heinäkuuta ja Suomen kuuluisimman naistaidemaalarin Helene Schjerfbeckin syntymäpäivä, tavoitteena on nostaa kuvataiteen merkitystä, näkyvyyttä ja arvostusta.
Päivää juhlistetaan monenlaisin tapahtumin myös Siikalatvalla nyt ensimmäistä kertaa. Silloin voi osallistua muun muassa Museopiknikille, tutustua taiteilijoiden työhuoneisiin, teoksiin ja niiden syntyyn. Tekijät ovat paikalla ja kertovat töistään.
Minä olin aiemmin melkein luvannut saven RAKU-polttoa, mutta olen tullut toisiin aatoksiin. Alkukesä on ollut kuiva ja kuuma, joten päädyn saven muotoiluun ja valmistan keramiikkaveistosta työnäytteenä. Tapahtuman järjestäjien ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan vaan työhuoneet ja teokset ovat jo olemassa odottaen, että mahdollisimman moni tulee käymään.
Taide kuuluu kaikille, mutta monesti kuulee kysyttävän, että mikä on taidetta. ”En minä mittää siitä ymmärrä”
Näin maalaisjärjellä itse määrittelisin, että se on kullekin taidetta mikä hengästyttää, koskettaa, on kaunista, jopa järkyttääkin tai antaa muunlaisen elämyksen. Se ei ole pelkästään näkemistä vaan parhaimmillaan kokonaisvaltainen kokemus ja tunnetila. Jos teos ei anna yhtään mitään, sen voi ohittaa ja pysähtyä sellaisen ääreen mikä saa tuntemaan jonkin liikahduksen sisällään, säväyttää tavalla tai toisella. Niinhän se on musiikissakin, jos et tykkää viulun soitosta niin jatkat matkaa.
Hyvää juhannusta kaikille toivottaen.
keramiikka- ja kuvataiteilija, Kestilä
artmaijakantanen.blogspot.fi