Kolumni

En ole edelleenkään nähnyt sutta

Hämmästyin ruokakaupassa, kun ystävällinen rouva tuli kertomaan, kuinka oli miehensä kanssa jutellut, onkohan Sari nähnyt sutta. Rouva jatkoi tuumanneensa kotona, että kyllä asia selviää Siikajokilaaksosta, jos Sari on nähnyt. Jäin ihmettelemään keskustelua. Olenhan minä suulas ja täällä Virran varrelta -palstalla raportoin, mitä on tullut tehtyä ja nähtyä, mutta juttuaiheisiin tarttuminen ei ole kiinni siitä, olenko minä nähnyt jotakin.

Susiin liittyviä uutisia olen viime aikoina kirjoittanut susirikkaalta levikkialueeltamme monta. Edelleenkään en ole sutta nähnyt, vaikka mokomat hilpottelevat kotini lähellä noin kilometrin säteellä niin, että näkö- ja jälkihavaintoja tehdään usein.

Susitilanne on huolestuttava. Silti meidän perheen arki ei ole vielä susitilanteen vuoksi muuttunut paljoakaan. Junioria olen varoitellut hänen crossimopohommiin lähtiessä, että varmistaa selustansa, jos mopo sammuu. Pimeällä ei ole lenkille kovaa hinkua. Kouluautoa odottamaan juniori juoksee tienposkeen viime tingassa. Tiistai-ilta meni susitilanteen vuoksi kännykkää seuraten, kun viestejä tuli Kerälän- ja Sipolankylän vanhempien perustaman susihuoliryhmän päivityksinä. Sattumoisin parin viime viikon ajan Rantsilaan vanhempainyhdistystä puuhanneet olivat pohtineet, olisiko yhdistyksen ensimmäinen tärkeä asia saada selvyys, missä vaiheessa tarvitaan erityisjärjestelyjä koulukuljetusta tienposkessa odottavien lasten turvaksi.

Rantsilan vanhempainyhdistys perustettiin maanantai-iltana. Jo tiistaina yhdistys oli tositoimissa, kun tuli tieto, että susi oli lähestynyt koiraa ulkoiluttanutta naista. Yhdistys sai keskiviikkoaamuna kunnasta lupauksen, että lasten koulutie turvataan poikkeusjärjestelyin. Vanhemmat eivät halua odottaa, milloin susi tulee moikkaamaan tienvarrella koulukyytiä odottavia.

Paniikkiin ei varmasti ole aihetta, mutta huoleen on. Huoli ei minun mielestäni ole turha, koska toissa viikonlopusta lähtien Rantsilan kirkonkylältä etelään päin olevalla alueella on tehty ainakin viidessä pihapiirissä varma jälkihavainto suden vierailusta. Koululaista noutamassa ollut autonkuljettaja näki hieman ennen lapsen pysäkkiä tietä ylittävän suden. Viime viikolla hirvipeijaisissa Jylhänrannantien puolella perheineen asuva isä kertoi, kuinka poika ei ole enää lähtenyt lenkille, kun peräkkäisinä päivinä susi ilmestyi lenkkikaveriksi.

Uusi susikannan hoitosuunnitelma sisältää kirjauksen, kuinka paikalliset siedätetään siihen, että sudet ovat tulleet kotiemme lähelle. Odotan, miten minua lähestytään. Jaetaanko tarkoitukseen varattu viisi miljoona susien keskellä eläville, jotta he voivat pyyhkiä seteleillä hikeä otsaltaan, kun susi näyttäytyy nurkkapielissä. Meidän kylälle on tulossa suden karkotuslupa. Toivotaan, että hätyyttely karkottaa pihasuden sydänmaalle.

Sari Kihnula