Kari Myllymäki, aikoinaan kansanedustaja Oulusta, totesi tuon viisauden kyllästettyään kaupungin kehityksestä ja rakentamisista toistuviin valituksiin hallinto-oikeuteen, mihin kuntalaki antaa, aivan oikein täyden mahdollisuuden. Tarkoitus on kunniakas, missä jokaisen kuntalaisen tasavertainen kohtelu huomioitaisi.
Valitettavasti me kuntalaiset onnistuimme tämänkin kunniakaan tavoitteen sössimään. Tuli joukko ammattikuntia joiden päätehtävänä oli varsinkin rakennushankkeissa tehtailla valituksia. Oikeusprosessi vie tunnetusti useita vuosia, eikä se juuri päätöstä muuta, mutta liike-elämälle aiheutuu kohtalokkaita menetettyjä vuosia, ja siinä vaiheessa lyödään hanskat tiskiin, tai hakeudutaan yrittäjäystävälisempiin kuntiin.
Ammattikseen valituksia tehtaileet ovat toki valmiita jouduttamaan hankkeita vetämällä kohtuutonta summaa vastaan valituksen pois. Meillä pienissä maalaiskunnissa ei tämmöistä tapahdu, mutta kyllä meilläkin valituksien teko hallitaan.
Varsinkin viimeaikaiset kaava- ja rakennusratkaisusta on tehtailtu valituksia ja hankkeet on onnistuttu torppaamaan. Näin siitä huolimatta, että valtuusto on liki yksimielisesti kaavat hyväksynyt.
Kaavoista päättäminen maakuntauudistuksen jälkeenkin jäisi periaatteessa kunnille, mutta nytkin lausunnolla oleva vaihemaakuntakaava, jonka maakuntahallitus siunaa virkamiesvalmistelun pohjalta, ottaa kantaa aika tiukasti esimerkiksi tuulimyllyjen osalta. Siinä määrätään yksittäisten myllyjen sijoituspaikat.
Olisin odottanut maakuntakaavalta tulevaisuuteen suuntautuvaa otetta: mitkä alueet olisi potentelisia alueita seuraavan viidenkymmenen vuoden kuluessa. Nythän maakuntakaava lähinnä toteaa mille alueelle tuulimyllyjä on suunnitteilla. Uusia alueita minä en löytänyt kuin mereltä. Tässäkin tapauksessa maakuntahallitus on jo viemässä kunnilta päätäntävaltaa kaavoitusasioissa päättämällä myllyjen paikat. Jos kunnat menettelyn kiitoksin hyväksyvät, seuraavaksi toimintaa laajennetaan yleiskaavoihin. Samoilla apajilla huseraa toistaiseksi ely-keskus, josta annetaan lausuntoja pyydettäessä ja pyytämättä.
Suunnittelutarveratkaisut ja muut kaava-asiat kuuluvat kunnan päätöksiin. Jos kunnat antavat vähäkään periksi, kaavoista päättäminen lipsahtaa maakunnille, maaakuntaliitolle ja ely-keskuskin on niitä kärkkymässä.
Olen pitkään ollut sitä mieltä, että elyt ja aluehallintovirastot tulisi lakkauttaa. Niitä ei tietoliikenneaikana näin pienessä valtiossa tarvita. Olen nimittänyt näitä valtion välihäläppäriksi. Valtiovaltakin edellyttää julkisten menojen huomattavaa vähentämistä, ja tässä se tulisi luonnostaan. Lakkauttaminen ei edes koskisi niin sanottua asiakasrajapintaa, jota on leikkaukset sosiaali -ja terveysmenoista, koulutuksesta, vanhuksilta.
Miksi on syytä olla huolissaan kuntien kehityksestä?
Tälliastako on elämä taantuvassa kunnassa, jossa valtaosa viran- ja toimenhaltioista käyvät töissä naapurin kasvavista kaupunkialueista. Pysyvän väestön muodostavat alati harvenevat maatilat, joskin nekin kasvavat ja ovat tulevaisuudessa huomattavia työllistäjiä. Veroprosentti on kunnassa tapissaan, eikä sieltä tulevaisuudessa apuja tule. Kunta toimii ja on jo toiminut kasvatuslaitoksena, joka kasvattaa ja kouluttaa tulevaisuuden tekijöitä etelän kasvukeskuksiin.
Mikä on Siikajoen tulevaisuus? Päätöksiin sitoutumalla tätä kuntaa on ennenkin rakenettu ja rakennetaan myös tulevaisuudessa. Meillä on loistavat mahdollisuudet kehittyä kasvavien kaupunkinen rinnalla yksin tai yhdessä. Entäpä, jos kuntastrategiaa tarkasteltaisiin uudesta kulmasta?
Entä jos ei tavoiteltaisi uusia asukkaita? Väkilukuhan on ollut aleneva niin kauan kuin muistan, ja aina on tavoiteisiin laitettu väestön kasvu. Näitähän tavoittelee joka ainut kunta suuri tai pieni, uusine tontteineen ja asuinalueineen. Entä jos pidetään entiset ja huolehditaan heidän työstä ja toimeentulosta turvallisessa kunnassa?
valtuutettu, sivistyslautakunnan puheenjohtaja, Siikajoki