Vieraat pääsivät seuraamaan Pyhännän koulun nykyisen ensimmäisen luokan oppilaiden äidinkielentuntia. Opettaja Anneli Kaikkonen pyysi lapsia arvaamaan, kuinka kauan on siitä, kun nämä entiset koululaiset aloittivat koulutien.
– Sata vuotta sitten, kuului ensimmäinen arvaus.
Kaius arvasi aivan oikein, että noin 60 vuotta sitten. Tapaamisessa oli mukana vuonna 1949, 1950 ja 1951 syntyneitä, jotka olivat kaikki olleet koulutiensä alussa Eeva Koivurannan opetuksessa.
Anneli Kaikkonen kertoi, kuinka nykykoulussa ei opetella aakkosia vaan äänteitä. Lapset näyttivät, kuinka opetteluvuorossa ollut N-kirjain tuntuu nenässä, kun kirjaimen ääntää oikein.
Oppitunti ei ehtinyt kovinkaan pitkälle, kun opettaja Eeva Koivuranta kehotti vanhasta muistista Lehtolan Penttiä siirtymään nurkkaan. Rangaistus taisi tällä kertaa olla seurausta tunnilla puhumisesta. Moinen rangaistusmuoto oli nykylapsille aivan uusi. Joku oli kuullut karttakepillä rankaisemisesta.
Lapset kuuntelivat silmät suurina, kun vieraat kertoivat, millaista ruokailussa oli ennen. Pentti Lehtola kuvaili, kuinka ensitöikseen ekaluokkalaiset virkkasivat ja näpläsivät ruokalaput, joita pidettiin pulpettia suojaamassa ruokailun ajan. Siunaa Jeesus ruokamme -ruokarukous kuului jokaiseen ruokailuun.
Pirjo Pehkonen kertoi, kuinka kouluruokailussa oli tarjolla koulun puolesta vain keittoa. Jokainen toi kotoa maitoa ja leipää.
Usein ruokana oli marjapuuroa. Jokainen lapsi toi puolukoita kouluun syksyllä saman verran litroja kuin kouluvuosia oli menossa. Vieraat ilahtuivat, kun kuulivat, että Pyhännällä lapset tuovat edelleen syksyisin kouluun marjoja.
Oppilaita ei kutsuttu luokkaan sähköisellä soittokellolla, vaan Eeva-opettaja heilutteli lehmänkelloa.
Lapset kysyivät muun muassa, oliko silloin eskaria. Ei ollut eskaria. Kun lapset aprikoivat, olivatko ekaluokkalaiset ennen kouluun tuloa päiväkodissa, saivat he kuulla, ettei päiväkotejakaan vielä ollut.
Anneli-opettajaa kiinnosti tietää, mitä liikuntatunneilla tehtiin. Yleensä pelattiin pesäpalloa ja jalkapalloa keittolan ympäri palloa kuljettaen. Talvella hiihdettiin kilpaa koulun ympäri.
Eeva-opettaja kysyi, kuinka moni lapsista osaa jo lukea.
– Noin puolet osaa lukea ja alkavia lukijoita on monta, vastasi Anneli Kaikkonen.
Mukana olleista entisistä koululaisista Maija Päivölä asuu Espoossa; Matti Kervinen, Pirjo Pehkonen ja Timo Juurikka asuvat Oulussa, Tuula Kallio Vuolijoella, Asko Kamula Pyhäjärvellä ja Maija Jääskeläinen Keravalla. Päivään osallistuneista pyhäntäsiä ovat edelleen: Ari Nygren, Pentti Kervinen ja Pentti Lehtola.
Nykyisin Lahdessa asuva Eeva Koivuranta on jäänyt opettajan työstä eläkkeelle 22 vuotta sitten. Hän valmistui opettajaksi 20-vuotiaana. Ennen perheen Pyhännälle muuttoa Koivuranta ehti toimia puoli vuotta opettajana Vihdissä. Pyhännällä nuori opettaja aloitti opettajan pestin tultuaan valituksi Pyhännän koulun kolmanneksi opettajaksi.
Perhe muutti Pyhännälle vuonna 1957. Koivurannan mies oli Pyhännällä pappina, joten perhe asui pappilassa. Ruustinna vei oppilaansa kotiinsa ja esitteli heille noin kuukauden vanhan Janne-poikansa.
– Kierrätin vauvaa jokaiselle lapselle häntä esitellen. Joku pojista huudahti, sehän on neekeri, kun Jannella oli jo pienenä mustat hiukset ja aika tumma ihonväri, Eeva Koivuranta muisteli hymyssä suin. Janne Koivuranta oli äitinsä seurana koulutapaamisessa ja kävi samalla ensimmäistä kertaa perheen Pyhännältä muuton jälkeen syntypitäjässään.
Aikamiehillä on opettajastaan hyvät muistot.
– Hän oli lempeä opettaja, muisteli Asko Kamula.
– Oikein mukava opettaja, vahvisti Pentti Kervinen.
Eeva Koivuranta katseli hymyillen oppilaitaan.
– Osasta näkyy tuttuja piirteitä. Ihmeesti sen peruslapsen yhä näkee, ihasteli Koivuranta.
– Tämä tapaaminen oli minulle todella tärkeä. Aivan loistavan idean Pentti sai, Eeva Koivuranta kiitteli.
Ajatus tapaamisesta syntyi kaksi vuotta sitten Tavastkenkä-päivillä, jossa Koivurannat vierailivat. Tapaamisen järjestämisen puuhamieheksi ryhtyi Pentti Lehtola.
