Esko poika, pörrö tukka, puna viitta villasukka.
Istuu mökillänsä, eessä takan, sydän lepää, eipä kuulu ääniä akan.
Raimolle hän kuiskaa hiljaa, niitetäänkö metsän viljaa?
Raimo vastaa, kuulehan sie hyvä veli,
nytpä onkin hyvä keli.
Ensi eessä Saaren kangas, sitten vuorossa on niitty herran,
siellä näin mä hirven kerran.
Pamauttaapi Esko, kerran, kaksi, Raimo pistää paremmaksi.
Aamulla sängystänsä kömpii ylös Esko,
lörpöllään ei oo nyt alahuuli, senpä äänestä nyt kuuli.
Unta kaikki, oli varmaan, viereltä hän herää, oman armaan.
Kirjoitettu jokivarressa 21.1.2012 kello 14
Pakkasta -8 astetta