Uuden hallituksen tavoitteena on puolittaa turpeen energiakäyttö vuoteen 2030 mennessä. Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite ei ihan pidä paikkaansa, uskoo turvetuottaja, Paavolan Turpeen toimitusjohtaja Kalevi Vilppola.
– Ei mitään puoliteta, vaan se loppuu, hän tokaisee.
Loppu tulee jo lähivuosien aikana, on alalla noin 30 vuotta toimineen Vilppolan näkemys. Hän painottaa, ettei se ole pääministeri Antti Rinteen tai Vihreitten syy eikä ansio. Loppu on alkanut viime vuosien aikana häämöttää entistä selvemmin, ja se on useitten sattumien summa.
– Sähkömarkkinat ja päästökauppa ajaa tilanteen siihen, ettei turvetta tarvita. Sähköä on paljon ja se on halpaa, kenenkään ei kannata satsata sähkön tekemiseen. Sitä ei enää turpeella tehdä. Alan kuolinisku on annettu, eikä kukaan pysty pitämään kannattamatonta toimintaa yllä, Vilppola toteaa.
Uusille turvetuotantoalueille ei saa ympäristölupia, eikä niitä Vilppolan mukaan tarvitakaan, sillä asiakkaita ei ole. Oulun Energiakin on pienentänyt turveostojaan viime vuosina rajusti.
– Oulussa poltetaan roskaa ja ne saa rahaa siitä. Turpeesta ja puusta pitäisi maksaa. Oulun Energia aikoo siitäkin vähästä puolittaa turpeen käytön, Vilppola sanoo.
Jokilaakson alueella on joitakin kymmeniä turveurakoitsijoita. Heille on tulossa tiukat ajat, sillä kasvuturpeen kysyntä on marginaalista energiaturpeeseen verrattuna.
– Turvetuotannosta häipyy kaikki, jotka pystyy. Jotka ei pysty lopettamaan, lopettaa muuten. Jotkut älyää lähteä muihin hommiin, toiset ei, Vilppola ennustaa.
Ongelma on löytää uusi toimeentulo. Turvetuottajilla on maanrakennuskalustoa ja -kykyä, mutta tekijöitä on jo.
– Töitä löydetään, mutta mistä toimeentulo, se onkin jo toinen juttu. Olisiko turkistarhaus uusi ala, Vilppola aprikoi.
Polttoöljyn hinnan nouseminen parilla eurosentillä litralta kuristaa sekä turvetuottajia että maanviljelijöitä. Muuten hallitusohjelma näyttää pellolta katsottuna paremmalta kuin turvesuolta; maatalous saa lisää rahaa yli 400 miljoonaa euroa ja ohjelmaan on kirjattu viljelijän kannalta hyviä asioita, kuten tukien kohdentaminen entistä paremmin aktiiviviljelyyn.
Vuonna 2015 poistettu sadonkorjuuvelvoite palautetaan, mikäli EU sallii. Velvoitteen poisto on johtanut näennäisviljelyyn ja nostanut maan vuokrahinnan taivaisiin tai lopettanut vuokrauksen kokonaan.
– Siinä ei ole ollut mitään järkeä, sillä pellon pitäisi olla sillä joka tuottaa. Jos velvoite tulee takaisin, tuet virtaavat aktiiviviljelijöille. Se on positiivista, sillä maatalouden kannattavuus on surkea ja tuet ovat oleellinen osa tuloa, kiteyttää viljelijä, Ruukin maaseutuopiston rehtori Esa Lehto.
Turvemaiden viljelyä ei hallitus aio rajoittaa, mikä on suuri helpotuksen huokaus pohjoispohjalaisille viljelijöille. Maakunnan peltoalasta noin kolmasosa on turvemaita.
Hallitus aikoo jollain tavalla puuttua kaupan määräävään asemaan ruokaketjussa, mikä on Lehdon mukaan askel oikeaan suuntaan. Iso ongelma on, etteivät maatalouden nousevat kustannukset siirry hintoihin.
– Miten yhtälö voi olla niin hankala, ettei onnistu, Lehto ihmettelee.
Koko maaseudun kannalta Lehdon mielestä hieno kirjaus on biokaasun tuotannon tukeminen.
– Se antaa lisää repertuaaria mistä kerätä rahaa näillä raukoilla rajoilla, hän sanoo.
Hallitus aikoo myös puuttua kaupan määräävään asemaan elintarvikeketjussa. Maatalouden tuottavuusongelman yksi tekijä on se, etteivät nousevat kustannukset siirry hintoihin.
– Miten yhtälö voi olla niin hankala, ettei se onnistu. Kauppa tietysti älähtää, että näin sanoo ne, jotka eivät ymmärrä markkinoista mitään. Mutta en ole nähnyt yhtään järkevää perustelua hinnoittelulle, Lehto suomii.
Kaiken kaikkiaan viljelijöiden ei tarvitse Lehdon mukaan olla huolissaan Suomen hallitusohjelmasta. Oikea uhka piilee EU-tasolla, jossa ohjelmakausi vaihtuu 2021. Uutta kautta synkistää Britannian ero EU:sta eli brexit.
– Brexitin vuoksi tulevalla kaudella on vähemmän jaettavaa ja siksi EU on leikkaamassa sitä rahastoa, josta osa ohjataan suoria peltotukia Suomeen. Hehtaarikohtaiset tuet ovat oleellisesti pienenemässä, Lehto pelkää.