Kun lapsena pyöräilin kouluun, kevään tulon huomasi muustakin kuin tielle ilmestyneistä lätäköistä. Ensimmäinen siivekäs kevään merkki oli tien pientareelle muuttomatkallaan pysähtynyt pulmusparvi.
Sitten tulivat töyhtöhyypät ja kuovit. Kuoveja oli peltoaavalla niin paljon, että ilma ihan väreili haikeansuloisesta kuikutuksesta.
Lopulta ilmoille ilmestyi ilon ääni ihanainen. Kiurut liversivät joka puolella, ja niitä säestivät pehmeästi tsäkättävät kivitaskut, vislailevat peltosirkut, iloiset peipposet ja mollivoittoiset pajulinnut. Pihapiirissä pääskyset rupattelivat katonharjalla ja kottaraiset koivussa kertoivat, mitä olivat matkoillaan kuulleet.
Kottaraiset ovat hyviä matkimaan, huomasin kerran. Meidän mummolla oli kanoja ja niiden seurana kukko, jonka nimi oli kukkosukupolvesta toiseen Pekka. Kerran korkealta koivusta kuului komeaa kiekumista, ja ihmettelin miten se Pekka siellä on. No, kottarainenhan siellä kiekui.
Tänä keväänä havahduin híljaisuuteen. Töyhtöhyypät tulivat, mutta kuovin kuikutusta ei kuulunutkaan silloin kuin olisi pitänyt. Kevät oli jo pitkällä, ennen kuin muutama pari ilmestyi tutuille paikoille. Mitä on tapahtunut kuoveille, ehdin jo huolestua. Ja syytä huoleen on, sillä kuovit ovat vähentyneet.
Muille tutuille linnuille on käynyt samalla tavalla. Leivosen livertelystä on tullut harvinaista herkkua, enkä ole kuullut kivitaskun ääntelyä aikoihin. Peltosirkku ja pensastasku ovat olleet niin pitkään poissa, etten niitä enää äänestä tunnista. Rakkaat rupattelijat, pääskyset, ovat niin ikään vähenemässä.
Miksi linnut ovat vähentyneet? Yksi syy näkyy peiliin katsomalla. Ihmisen toiminta muokkaa lintujen elinympäristöjä ronskisti. Nykyinen viljely isoine koneineen ei sovi yhteen peltolintujen elämän kanssa. Jos pesä ei tuhoudu heti alkuunsa, päätyy suuri osa poikasista mössöksi tuorerehun sekaan.
Tienvarsien pajupuskat on siistitty pois ja pellot pistetty salaojiin. Ei ole enää turvallisia pensaikkoja eikä ojanpenkereitä lintujen pesimäpaikoiksi.
Metsässä motot jyskäävät juuri lintujen parhaaseen pesintäaikaan. Periaatteessa laki kieltää pesinnän tahallisen häirinnän, mutta lakia ei sovelleta hakkuisiin. Asian muuttamiseksi Suomen luonnonsuojeluliitto kerää nimiä vetoomukseen lintujen pesärauhan puolesta. Vielä en ole vetoomusta allekirjoittanut, mutta teen sen kyllä.
Muistutuksen ihmisen ajattelemattomuudesta sain pari viikkoa sitten. Naapuritaloyhtiön pihalta kaadettiin isoja mäntyjä ja olin hyvilläni, että nyt päivä paistaa meidänkin etupihalle. Sitten näin, kuinka punatulkkupariskunta lenteli eksyneen oloisena ympäriinsä. Toinen poloinen yritti tunkea itseään pihavalaisimen sisälle.
Jossain nurin rysäytetyssä männyssä oli varmasti ollut tulkkuparin pesä, jossa ehkä jo poikaset. Tunsin piston sydämessäni.