Lukijalta
Kolumni

Har­ras­ta­mis­ta, tyl­sis­ty­mis­tä vai pe­ru­mis­ta?

-
Kuva: Juha Honkala

Syyskuussa totesin kolumnissani tulevan olevan poikkeavaa, sitä se todellakin on ollut ja poikkeavana jatkuu edelleen. Mutta jos jokin asia on ollut normaali, niin talvi.

Etätyön tylsistyttämät aivot pyrkivät keksimään mielekästä tekemistä lapsille. En ole häsläävä vanhempi, jonka joka ikinen hetki kuluu lapsen ympärillä touhuten, harrastuksiin kuskaten, leikkien ja niin edelleen. Vaan olen joko läsnä tai en ole läsnä. Yleensä olen kuitenkin läsnä olematta läsnä. Tai olen tekemässä jotain, joko autotallissa, liikkumassa jossain tai muuten touhuamassa jotain yleishyödyllistä.

Tänä talvena kuitenkin on ollut mielekästä huomata, että tekemistä on tullut keksittyä lapsille. Luonto on helpottanut tätä huomattavasti, lunta ja jäätä on ollut vähintäänkin riittävästi. Useamman kerran olen löytänyt itseni kyydittämässä jotain viidestä lapsestani johonkin. Yleensä liikkumaan kavereiden kesken. Jääurheilu tuntuu maistuvan, yhtä lailla hiihto tai pulkkamäki. Jopa lapio ja lumilinnan teko on tuonut hymyä ja tekemistä lasten kasvoille.

Itseäni harmittaa, ettei muu liikuntaväki pääse toteuttamaan harrastuksiaan aivan niin vapaasti kuin lapset. Ihmiset, järjestöt, seurat tai muut tahot, jotka mahdollistavat liikunnan harrastamisen, ovat jo valmiiksi vastuullisia henkilöitä ja tekevät kaiken päättäjien ja viranomaisten ohjeiden mukaan. Toisaalta ymmärrän huolen, mikä liittyy kiinalaiseen kulkutautiin.

Tähän kun lisätään asioiden ennalta-arvaamattomuus. On vaarana, etteivät järjestö- ja yhdistystoiminnassa olevat henkilöt välttämättä edes halua tehdä toimintasuunnitelmia tapahtumille, koska tapahtuma toteutuminen on epävarmaa. Kuinka moni yhdistyksessä toimiva vapaaehtoinen on valmis ottamaan vastuun ja tekemään ison työpanoksen muutosten jälkeen? Ei moni.

Välistä en kuitenkaan voi välttyä ajatuksesta kaksilla korteilla pelaamisesta, kun miettii rajoituksia muissa yhteyksissä. Liikunta kun luo hyvinvointia, yhteenkuuluvuuden tunnetta. Liikkumista ja ulkoilua ei tulisi rajoittaa.

Unohdetaan valittaminen ja katsotaan eteenpäin. Ulkona on edelleen upeat ilmat, hanki kantaa. Eiköhän jossain vaiheessa harrastaminen helpottuu kaikille, oli kyseessä lasten- ja nuorten liikunta tai aikuisväestön ryhmäliikunta tai jokin muu harrastetoiminta.

Arto VikiöSiikajokinen isä, insinööri ja seura-aktiivi