Ruukin vastaanottokeskuksen vanhan navetan hämärällä vintillä Marko Niinimaa törmäsi merkilliseen ruosteiseen rautahäkkyrään. Siinä on neljä jalkaa, poljin, matalalaitainen alusta, kahva, nostettava yläosa ja liikkuva väliosa. Lattialla vieressä raskaskantinen puristin.
Mikä merkillinen vekotin tämä on, Niinimaa oli pitkään tuuminut ja lopulta ystävänsä kanssa päätynyt vastaukseen: Kattotiilentekokone.
Oivalluksen jälkeen kone sai muotoa ja eri osat selityksensä. Puristimella on ilmeisesti tehty savesta valmis lätkä, joka sitten isomman vehkeen käsittelyssä on saanut oikean, aaltomaisen kattotiilen muodon. Arvoitus edelleen on, missä kattotiilet on poltettu. Vastaanottokeskuksen alueelta Niinimaa ei ole uunin paikkaa vielä löytänyt.
Tiili toisensa jälkeen
Tiiliä entisellä Rapakon tilalla on tehty hartiavoimin ja kyyryssä. Työvoimaa siihen oli omasta takaa, sillä irtolaisia ja elatusrästiläisiä riitti.
Rapakon tilalle perustettu Oulun läänin kuntien työlaitos avasi ovensa 1925. Työlaitokseen joutuivat irtolaiset sekä perheensä huolto- ja elatusvelvollisuuden laiminlyöneet. Koko Pohjois-Suomi tunsi Rapakon nimen ja sillä oli paha kaiku; sinne joutumista pelättiin. Se oli tarkoituskin, sillä arveltiin, että pelko saa ihmiset pysymään kaidalla tiellä.
Työlaitokseen joutuneet tekivät kovasti töitä tarkkaan valvovan silmän alla. Viljeltiin maata, hoidettiin karjaa ja raivattiin lisää peltoa. Ilmeisesti jossain vaiheessa on pantu pystyyn tiiliruukki ja on tehty omasta savesta kattovärkkiä navetan, isojen asuin- ja työpajarakennusten sekä talousrakennusten pärekaton tilalle.
Kattotiiliä ei noin vain tekaistu, vaan se on ollut rankkaa työtä. On ajettu hevosella savea metsänreunan kuopasta, lapioitu sitä puristimeen ja painettu tiiviiksi hartiavoimin. Sitten savilätkä on prässätty oikean muotoiseksi aina vain hartiavoimin.
Tiilet on tehty yksi kerrallaan. Puristus, prässäys, puristus, prässäys, aina vain koko päivän, monta päivää, viikkoa ja kuukautta samaa hommaa. Katettavaa kattoa oli paljon ja tiilenteko oli urakka, jonka tekijät ovat varmasti mananneet elatusrästejään ja tuumineet, että on sittenkin helpompaa hoitaa elatusmaksut ajallaan.
Muistoja menneestä
Navetanvintille on joskus kannettu myös pulsaattoripyykkikone ja pyykkilinko. Pulsaattorikone on Wärtsilän valmistama Peko, ja se on ilmiselvästi tarkoitettu laitoskäyttöön. Rummulla on mittaa lähes metrin verran ja halkaisijaa 40-50 senttimetrin verran.
Työlaitoksen ajoilta lienevät myös tehokkaan näköinen pyykkilinko ja jämäkkä, valurautarunkoinen mankeli sekä metalliset sängynrungot. Hämärällä vintillä ne saavat ollakin, sillä Niinimaa aikoo vähitellen kerätä niille kaveriksi muitakin vanhoja työkaluja ja -koneita. Ruukin alakoulun huutokaupasta on jo tuotu liuta vanhoja höyliä.
– Tätä on tarkoitus laitella pikku hiljaa. Sähkötyöt on nyt vaiheessa, hän kertoo.
Remonttimiehen kättä odottaa myös komea päärakennus. Kiireellisin korjattava on paikoin pahoin sammaloitunut vanha tiilikatto. Oman väen aikoinaan tekemä.
