Kun takana on 50 yhteistä vuotta, kuten paavolalaisilla Heikki ja Raija Kemppaisella, voi avioliitosta jo sanoa muutaman sanan syvällä kokemuksen rintaäänellä. Kuten että enemmän pitäisi nauraa, mutta itkeäkin välillä saa. Ja joskus täytyy riidellä, sillä se puhdistaa ilmaa.
– Onko se avioliittokaan, jos ei riidellä, pohtii Heikki.
Pankkialalla pitkän työuran tehnyt mies lainaa talousalan termejä ja puhuu riskienhallinnasta, jota avioliitossakin tarvitaan. Lisäksi tarvitaan riidanhallintaa, ja Heikki kehuu vaimonsa riidanhallintataitoja erittäin hyviksi.
– Raijalla on äärettömän pitkä pinna. Ylistän häntä siitä, mulla tahtoo pimahtaa, hän naurahtaa.
– Minä en ala riitelemään, mieluummin mökötän, Raija paljastaa.
Yhteen pariskunta osui Luohuan Lottalassa. Osuuskassan hoitajaksi valittu Heikki majoitettiin maaliskuussa 1968 uudelle kodinhoitajalle varattuun huoneeseen. Kuukautta myöhemmin tuli Raija ja huomasi kortteerin varatuksi.
– Onneksi olin siskon ja veljen kanssa autolla ja sanoin, että lähden sitten pois. Niille tuli kiire tyhjentää minulle huone, hän kertoo.
Niin Heikki ja Raija päätyivät seinänaapureiksi. Ja enemmänkin, sillä entisen lottakahvilan asukkailla oli yhteinen sisäänkäynti ja keittiö.
Pankin nuori kassanhoitaja tietysti kiinnosti kylän neitoja, ja hienotunteinen Raija alkuun lähti viikonlopuiksi pois, ettei olisi toisten esteenä. Vieraita kävi Raijallakin. Usuttipa kerran talonmieskin poikansa kylään, kun Heikki oli kokouksessa.
– Pakko oli kahvit keittää, mutta en ollenkaan innostunut. Työ oli tähellisintä, ei muuta kerennyt ajatella, Luohuan perheissä kotiapuna kiertänyt Raija muistaa.
Koko talven luohualaiset seurasivat, miten Lottalan nuorten käy. Seurusteletteko te, heiltä kyseltiin suoraan. Suoraa vastausta kumpikaan ei antanut, koska oli hupaista pitää ihmisiä jännityksessä.
Vapun 1969 tullessa alkoi Heikin simahammasta kolottaa ja hän vihjaisi Raijalle, ettei vappu ole mitään ilman simaa. Mitenkäs sitä, kun ei ole mistä tehdä, oli Raija vastannut.
– Sanoin, että hae Lonkalta sisän kautta simatarpeet. Raija haki ja sain simaa. Siitä lähtien olen simaa saanut, Heikki myhäilee.
Kihloihin nuoripari meni 25.5.1969. Hääkellot soivat jo samana syksynä ja ensimmäinen koti oli Lottalassa, jonne vesi tuli, mutta ei mennyt. Kaikki likavesi kannettiin ämpärillä ulos.
– Kesällä oli pyykinpesu helppoa, kun pystyi laittamaan koneen letkun ikkunasta ulos, Heikki nauraa.
Kun uusi pankkikonttori valmistui 1972, pääsi Kemppaisen perhe nykyajan mukavuuksien pariin.
Onnellisen avioliiton salaisuuden Heikki tiivistää neljään kohtaan: rakkaus, luottamus, huomioon ottaminen ja anteeksianto. Näihin on yhteiselämä perustunut.
– Ollaan molemmat lähdetty vaatimattomista olosuhteista. Uskon, että sitä perua on se, ettei liitto ole heti ensimmäisessä karikossa mennyt nurin, Heikki pohtii.
Molemmat puolisot ovat kohdanneet harvinaisen paljon vakavia sairauksia. Toisen tukea on tarvittu paljon, joten sairaudet ovat suorastaan hitsanneet puolisot yhteen. Yhteisessä elämässä parasta onkin Raijan mielestä ihan tavallinen, hyvin sujuva arki.
– Olen äärettömän onnellinen, että olen saanut näin hyvän puolison, joka on siivittänyt ja kantanut vaikeissa olosuhteissa eteenpäin, Heikki kiittää.
– Tärkeintä on, että saisi olla mahdollisimman kauan yhdessä. Ettei tarvitsisi lähteä mihinkään laitokseen, toivoo Raija.
Kultahäät
Heikki Kemppainen, syntynyt Kestilässä 1947
Raija Kemppainen, syntynyt Alavieskassa 1944
Vihitty Paavolan kirkossa 30.11.1969 "Avioliitto on elämän koulua, oppimista."
Kolme lasta, joista kaksi elossa. Yksi lapsenlapsi "Lapset ovat hyvin rakkaita. Lapsenlapsi on silmäterä, kaikki kaikessa."
Viettävät yhteistä merkkipäiväänsä perhepiirissä
Heikki Kemppainen
Luohuan osuuskassan kassanhoitajana 1968-1981
Ruukin osuuspankin luottopäällikkönä 1981-1995
Raija Kemppainen
Luohuan piirin kodinhoitajana 1968-1983
Johtavan kodinhoitajan kurssi 1983
Ruukin kotipalveluohjaaja 1983-2003