Hen­gen­pi­ti­mik­si pölliä pöllin perään

Töitä hylskytellessä ei pohvasteltu.

Tavastkengällä syntynyt Urho Visuri teki päivätyönsä metsurina, eikä saha ole soimatta nykypäivänäkään. Kuva: Anna Hämeenaho Nuori metsuri Urho Visuri ja Rippe-hevonen, joka oli Visurin veljesten apuna puunajossa 1960-luvulla.
Tavastkengällä syntynyt Urho Visuri teki päivätyönsä metsurina, eikä saha ole soimatta nykypäivänäkään. Kuva: Anna Hämeenaho
Tavastkengällä syntynyt Urho Visuri teki päivätyönsä metsurina, eikä saha ole soimatta nykypäivänäkään. Kuva: Anna Hämeenaho
Kuva: Anna Hämeenaho

Pyhäntä Urho Visurista tuli metsuri, koska muita vaihtoehtoja ei juuri ollut.

– Ei sitä mittään muuta hommaa ollu, enkä ole ammattia vaihtanu, pikapuoliin 75 vuotta täyttävä eläkeläinen tuumaa.

Visuri on kotoisin Tavastkengältä, Punaperän Kuusisalosta, jonka asutustilalle vanhempansa aikoinaan asettuivat. Poika syntyi monilapsisen sisarussarjan pahnanpohjimmaiseksi, ikäeroa esikoiseen oli pitkälti kolmatta vuosikymmentä.

Isä haki tienestinsä metsästä, äiti hoiti kotia ja pesuettaan, lypsi kahta lehmää ja koitti Visurin mukaan hommata leipää perheelleen.

– Se oli sillon vähä eri lailla, malli on muuttunu puseron sen jäläkeen, sujuvasanainen mies toteaa.

Visuri suuntasi tiensä metsään heti kun pystyi. Kouluaikana harvakseltaan isukin avuksi, mutta heti kun oppivelvollisuus oli täytetty, alkoivat hommat toden teolla.

– Pöllin tekkoon se oli lähettävä jo nuorena. Ja pakkohan se oli, jos meinasi leipää vähän saaha. Metristä kuusta parkattiin riimaksi. Se ei ollu aivan iliman aikasta, minkäänlaista pilikkua ei saanu olla.

Lue lisää 24.3. Siikajokilaaksosta

Pöllin tekkoon se oli lähettävä jo nuorena. Ja pakkohan se oli, jos meinasi leipää vähän saaha. Metristä kuusta parkattiin riimaksi.”
Mainos
Siikajokilaakson pelit

Pelaa Siikajokilaakson digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä