Pyhännän kirkonkylällä liikkuvia ei tervehdi tänä kesänä pelkästään lampaat, sillä kyläläisten porinakavereiksi on saatu myös terhakka kanalauma.
Jo parin viikon ajan on Työtoiminnan pihalla päästy seuraamaan kymmenen tyrnäväläisen maatiaiskananuorikon ja pikkukukon tepastelua.
Siivekkäät on tuotu sinne Maa- ja kotitalousseuran toimesta.
– Pitää sitä aina olla jotain mukavaa, kuuluu maalaiskylän kesässä olla eläimiäkin, maa- ja kotitalousseuran puheenjohtaja Maija Alapere perustelee rahoittajatahon puolesta.
Työtoiminnan väki on kotkottajia ruokkiessaan nimennyt yhdyskunnan Herttalaksi. Yöt kanakopissa nukkuva parvi viihtyy päivisin ulkotarhassaan, eikä ole välittänyt ilmojen viilenemisestä.
– Näillä on pakkasenkesto sellainen, etteivät ne ole pikkupakkasista moksiskaan, Maija Alapere kertoo.
Lauantaina paikalle saapuu seurakuntapastori Juha Luokkalan kyyditsemänä varsinainen Herttalan herra, Hjalmar-kukko, joten pienet kukkopojat joutuvat muuttamaan toisaalle kukkotappeluita välttääkseen.
– Yksi Pyhännän entisistä papeista, Hjalmar Karlson, on aikoinaan sanonut, että Pyhännän kirkko on niin kuin kanaemon pesä. Siitä se kukon nimi sitten tuli, Alapere paljastaa.
Lauantaihin saakka Herttalassa pitää kuitenkin jöötä Alma-rouva, Alaperen omasta kanalastaan tuoma arvokas kanaemo.
– Alma on opettanut kanoja kuoputtamaan ja munimaan. Nuorikot alkaa munia tämän kuukauden lopussa, ja Alma on muninut malliksi, ettei ole tarvinnut alkaa puumunia sorvaamaan.
Muilla kanoilla ei nimiä vielä ole, joten kylän lapsilla on mahdollisuus osallistua nimikisaan lauantaina kello yhdeltä alkavissa avajaisissa.
– Pyrstötähti, Heltta ja Pyrstö. Söpö ja Nessu, luettelevat kanahäkin vierelle porhaltaneet sisarukset Veikka ja Iina Karhumaa jo omia ehdotuksiaan.
Nivalasta Nestorin aitaukseen tuotavien lampaiden syöttäminen on kiellettyä, mutta kanoille ruokatervehdykset ovat tervetulleita.
– Kana on valikoiva, se tietää, mitä syö ja nokkii ruokansa mielellään maasta. Jos ruoka on astiassa, ne syytävät ne lahjakkaasti ympäri häkkiä ja porisevat omalla kielellään, Alapere kertoo kannustaen lapsia ja aikuisia siipikarjan jututtamiseen.
Aitausten ja kanahäkin rakentaminen on tehty talkoovoimin. Alapere lähettääkin lukuisia kiitoksia niin maapohjat eläinkäyttöön luovuttaneen kunnan, kanakopin rakentaneen Väinö Pönkön kuin tarvikkeita lahjoittaneiden yhteistyötahojen suuntaan.
– Herttala on kevyenliikenteen väylän varressa otollisella paikalla. Paljon on lapsia ja aikuisia tästä jo kulkenut.
Lastensa kanssa kanoja tervehtimään tullut Pauliina Karhumaa naurahtaakin, että kanalavierailu kuuluu jo perheen joka-aamuisiin traditioihin.