Maatalousyrittäjä Sanna Fingerroosin mitta alkaa olla täynnä. Hiipparit alkoivat piinata Sannan perhettä kymmenisen vuotta sitten. Kommandopipoiset miehet näyttäytyivät perheen pojille ja tekivät monenlaista kiusaa.
Tyypillistä hiippareille on kaikenlainen kolistelu, seinien ja ovien hakkaaminen yöaikaan ja ikkunoista kurkistelu. Lapset ovat nähneet heidät usein seisomassa pusikossa ja tuijottamassa heitä tai juoksemassa tilan alueella. Hevosia on päästetty laitumelta irti ja katkaistu laitumen aidasta sähköt useita kertoja. Lasten rakkain koira myrkytettiin ja muita koiria on selvästi rauhoiteltu jollakin aineella.
Rahallistakin vahinkoa on tullut monenlaista. Maatalouskoneita on rikottu ja viimeisimpänä tukittu kivillä navetan lietepumppu.
– En enää jaksa kerta kaikkiaan. Yritän vain selvitä päivästä toiseen. Poliisillekaan ei jaksa enää soittaa. Viimeksi soitin, kun hiippari tuli huutamaan pojille koulun pihalla, kun pojat olivat siellä kahdestaan. Paniikissa ja itkuisina soittivat minulle. Poliisi ei tullut paikalle – ja hiipparikin oli juossut jo pois, Sanna kertoo.
Häirintä on viikottaista. Illat torstaista sunnuntaihin ovat pahimpia.
– Alkuaikoina meni vuosi–pari, että pojat eivät uskaltaneet nukkua omassa huoneessaan. Nyt he ovat 15- ja 17-vuotiaita. Vasta oli nuorempi poika yksin kotona, kun illalla kahdeksan aikaan hakattiin ulko-ovea niin lujasti, että sen lasi särkyi. 7-vuotiaan tytön on oltava mukana koko ajan.
Kiinniottoyrityksiäkin on tehty, turhaan. Hiippareilla tuntuu olevan pimeänäkölaitteet, sen verran sutjakasti pimeässä metsässä juokseminen sujui.
– Pari–kolme vuotta sitten pojat olivat koiran kanssa pellolla ja soittivat puhelimella näkevänsä hiipparin. Lähdimme isolla porukalla kiertämään hänen taakseen, mutta pääsi karkuun. Toinen hiippareista on hirveän pitkä, iso mies, joka loikkii kanavien yli kuin gaselli. Toinen on pienempi ja aggressiivisen oloinen.
Muutama vuosi sitten poliisit piirittivät tilukset koirien kanssa, mutta hiippari lipesi piirityksestä.
– Maanantaina soitin poliisille Ouluun. Sieltä sanottiin: ”Ennen vanhaan tämmöiset laitettiin kylän voimin kuriin”. Hiipparit tietävät omat oikeutensa, eivätkä jää kiinni. He osaavat kiertää kamerat ja tuntuu, että kuuntelevat puhelinta, koska tietävät aina mitä töitä aiomme tilalla tehdä – ja sitten tekevät ilkivaltaa niin, että työtä ei päästä aloittamaan.
Sanna uskoo heidän olevan helppo kohde hiippareille, koska heidän on käytävä iltanavetassa. Kahdella tilalla on myös paljon rakennuksia ja tilaa liikkua ja piileskellä.
Sunnuntai-aamuna Katariina Laukkasen kotona odotti yllätys. Mies palasi yövuorosta puoli viideltä aamulla ja ihmetteli, kun perheen bullmastiffi-Igor ei halua tapansa mukaan ulos, vaan nukkuu sikeästi.
– Talon kaikki laatikot, luukut ja ovet olivat auki tiskikonetta myöten. Taloon oli tultu lukitusta sivuovesta minun ja lasten ollessa nukkumassa. Olin jo aiemmin ollut kuulevinani talosta yöllä askeleita, mutta nyt tuli varmuus, Katariina kertoo.
Poliisipartio soitettiin paikalle ja he ottivat tiedot tapahtuneesta. Poliisit eivät tutkineet paikkoja, eivätkä kiertäneet pihaa.
– Totesivat, että jos kengänjälkiä on, niistä on hankala päätellä mitään. Tuli olo, että tämä asia päätyy ö-mappiin.
Vasta poliisien lähdettyä Katariina hoksasi, että koira on luonnottoman vaisu. Vasta puoliltapäivin se alkoi piristyä. Koira oli ollut yöllä vapaana talossa, joten Katariina epäilee sen saaneen jotakin rauhoittavaa.
Katariina jakoi Facebookissa videon kodistaan, jossa lapset hämmästelevät avattuja laatikoita. Kommentteja alkoi tulla vyörymällä.
– Tuli paljon viestejä, että muuallakin on käyty ja monen muunkin koiraa on ”lääkitty”.
Katariinan kotipiirissä häirintää on jatkunut pari–kolme vuotta.
– Säikähdin lasten puolesta, he olivat huoneissaan nukkumassa. Koiraan kajoamisen koen myös todella törkeänä.
Ylikonstaapeli Harri Hiitola Raahen poliisista antaa yksinkertaisen neuvon kaikille kotirauhan häirintää kohtaaville: Soita hätäkeskukseen numeroon 112 ja seuraa annettuja ohjeita.
– Paavolaan on asemapaikalta jonkin verran matkaa ja usein tilanne on se, että paikan päällä ei ole enää mitään nähtävissä. Tuleepahan asia tietoon ja sillä on merkitystä valvonnan suuntaamisessa. Asiat voivat selvitä myöhemminkin. Hiitola sanoo.
Hän suosittelee käyttämään kaikkia perusomaisuuden suojaamiskeinoja. Kodit on pidettävä lukittuina ja asutun näköisiä. Pihalle voi laittaa valvontakameran kuvaamaan jos häirikköjä on ollut.
– Kun rikos tapahtuu ja sitä aletaan selvittää, olisi hyvä, että tapahtumasta olisi jonkinlaista kuvaa tai videota. Myös vinkit siitä, minkä näköisellä ajoneuvolla on mahdollisesti oltu liikkeellä, ovat hyviä tietoja.
Oheisessa jutussa haastatellulla Sanna Fingerroosilla on epäily siitä, keitä hiipparit ovat.
– Jos osaa osoittaa jonkun epäillyn, poliisi tietenkin tarkistaa onko epäilylle aihetta.
Hätävarjelua voi Hiitolan mukaan tehdä tiettyyn pisteeseen asti, mutta voimakeinoja ei saa käyttää enempää kuin mikä on suojeltava intressi.
Hän huomauttaa, että koskaan ei voi tietää millainen kohdehenkilö on ja mitkä aikeensa ovat, joten se on muistettava kun miettii henkilön pysäyttämistä.
Kun asuttuun taloon tullaan sisään, on yksi nimike kotirauhan rikkominen.
Hiitola kertoo poliisille tulevan tasaisesti ilmoituksia luvattomista kotikäynneistä.
– Tehtävät liikuttavat partioita: missä niitä on, siellä on partioita, Hiitola sanoo.