Viisi viikkoa kestänyt poikkeustila on tuntunut monien elämässä pitkältä – paremminkin viideltä kuukaudelta, mutta rajoitustoimilla on ollut selkeä vaikutus. Suomen ja Ruotsin koronakuolematilastot eroavat toisistaan melkeinpä kuin yö ja päivä ja suurimmat lommot on toistaiseksi nähtävissä taloudellisissa tunnusluvuissa.
Tällä viikolla kuultiin yllättäviä uutisia, kun THL:n erikoistutkija Simopekka Vänskä kertoi Helsingin Sanomissa että epidemiahuippu olisi ohitse ja tartuttavuusluvut alkavat laskea. Tämä toki sillä varauksella, että voimassa olevat rajoitukset pysyvät entisellään.
Koska koronatilanne on hellittänyt, moni on alkanut kyseenalaistaa poikkeustilan perusteita. Kysymys ei ole merktyksetön, sillä samalla kun poikkeustoimilla on rajattu ihmisten oikeuksia, sillä on suojeltu oikeuksista suurinta – oikeutta terveyteen elämään.
Keskustelua pitää käydä ja tilannekuvan jatkuvat tarkastelu on tärkeää, sillä epidemia vaikuttaa käytännössä kaikkeen. Terveyden päälle käy lopulta myös taloudellisen turvan menettäminen. Kun ihminen putoaa normaalien turvaverkkojen ulkopuolelle, vaikutus voi olla katastrofaalinen. Keskustelussa piilee myös toinen puoli, sillä kun ilmapiiri muuttuu, mukana tulee helposti myös väärä turvallisuuden tunne. Jos alamme yhtäkkiä ajatella, ettei epidemia kosketa enää minua tai meitä, uusi aalto odottaa jo kulman takana. Ihan samalla tavalla kuin koronasta muodostui epidemia ja lopulta pandemia.
Tautihuipun ohittaminen on hyvä uutinen, jos Suomi haluaa tukahduttaa epidemian. Jos taas strategia on se, että epidemia käy väestön läpi hitaasti ja hallitusti, ja tavoitteena on laumaimmuniteetti, on edessä vielä monta pitkää ja rajoitettua kuukautta.