Ojalan talon pihapiirissä Sipolassa muisteltiin syyskuisena pyhäpäivänä 72 vuoden takaisia aikoja. Vanhojen muisteluun kirvoitti Ojalaan perheineen vieraisille saapunut Hilkka Patosalmi.
Hilkka Patosalmi oli parivuotias, kun Betty ja Toivo Leinosen perheen oli lähdettä jatkosodan jaloista evakkoon kotoaan Kuusamon Paanajärveltä.
Lapsenmieleen evakkoreissusta ei ole jäänyt henkilökohtaisia muistoja. Leena-sisko kertoi, kuinka mukava oli leikkiä Ojalassa kanien kanssa.
Perheen lähtiessä Kuusamosta evakkoon oli Toivo-isä koulutustehtävissä Oulun seudulla. Evakkoreissulla oli kolmilapsisen perheen mukana isänäiti. Matka Kuusamosta Ouluun taittui kuorma-auton lavalla. Oulussa Toivo-isä oli perhettään vastassa diakonissalaitoksella.
Ilmeisesti Sipolassa evakot koottiin koululle, josta heitä noudettiin taloihin.
Betty-äiti ajatteli, ettei kukaan huoli häntä lapsilaumansa ja mummon kanssa nurkkiinsa asumaan. Iloinen yllätys odotti Sipolassa. Ojalan talon isäntä Vilho Sippola esitti, että Betty Leinonen lähtisi lapsineen hänen mukaansa. Sippolalla oli Ojalan pihassa uuden talon rinnalla vanhatalo, jossa oli tilaa evakoille.
Hilkka Patosalmi ei tiedä, miten evakot valittiin eri kylille, mutta hänen perheensä lisäksi Ojalassa oli evakossa hänen kaksi serkkuaan.
Ojalassa evakot otettiin vastaan hyvin. Pöytä oli koreana. Ajasta Sipolassa jäi vanhemmille ja isommille lapsille hyvä muisto. Hilkka Patosalmi ei tiedä, kauanko perhe oli Sipolassa. Ojalasta perhe palasi Kuusamoon Kajavankylään, josta sai pienen mökin asuttavakseen.
Ojalan viimeinen emäntä Marketta Sippola tuli taloon miniäksi vasta evakkojen lähdön jälkeen. Marketta Sippolan käsitys on, että evakkojen asuessa Ojalassa vanha isäntä oli jo jäänyt leskeksi.
Valokuvatunnistus somessa
Yhteys evakko-Hilkan ja Ojalan talon nykyisten omistajien Maire ja Kyösti Myllykosken välille syntyi aktiivisen, Sipolankylän vapaa-ajanasukkaan Leo Koutaniemen kautta.
Vanhoista valokuvista kiinnostunut, Kuusamosta kotoisin oleva Leo sai Marketta Sippolalta vanhan valokuvan, jossa on Ojalan talossa olleita Kuusamon evakoita.
Leo Koutaniemi halusi selvittää, keitä kuvassa on. Kuusamo-Facebook ryhmän kautta paljastui hetkessä, että kuvassa on Leinosen perhe. Nykyisin Kemijärvellä asuva, Ojalassa evakossa ollut Hilkka Patosalmi, os. Leinonen, otti perheineen ilolla vastaan kutsun tulla vierailulle Ojalaan. Seuranaan Hilkalla oli avomiehensä Arvo Tyyskä ja Helsingissä asuva poikansa Janne Patosalmi.
Selviytymistarinoita
Kuusamon Paanajärven kyläläiset joutuivat lähtemään kotoaan evakkoon talvisodan ja jatkosodan alta.
Muuan päivä sitten 75-vuotta täyttänyt Hilkka Patosalmi sanoo olleensa kaksivuotias perheen tullessa Ojalaan. 1944 syntynyt Alpo-veli syntyi Ojalassa.
– Tämä on ollut tosi nautinnollinen päivä. Ollaan kiitollisia, että saatiin tulla tutustumaan tähän paikkaan, kiitteli Hilkka Patosalmi Maire ja Kyösti Myllykoskea.
Janne Patosalmi lensi Helsingistä Ouluun päästäkseen kokemaan äitinsä rinnalla evakkotaloon tutustumisen.
– Kyllä kannatti tulla. Evakkotarinat ovat monesti naisten ja lasten tarinoita, selviytymistarinoita, pohtii historiasta kiinnostunut Janne Patosalmi.
Paljon puhutaan Karjalan evakoista, mutta Kuusamon rajaseudultakin on lähtenyt paljon väkeä, heidän kohtalonsa ovat yhtä tärkeitä sata vuotiaan Suomen historiassa.
Janne Patosalmi on jäänyt miettimään evakkojen ja talonväen välisiä ristiriitoja. Sota-aikana ristiriitaa aiheutti muun muassa eläintenrehun riittävyys.
Aina rehua ei ollut evakkojen karjalle riittävästi. Tänä päivänä kiista karjanrehusta kuulostaa erikoiselta, mutta ajat olivat tuolloin toiset.
– Nykyään puhutaan erilaisista ristiriidoista kantaväen ja meille pakolaisina tulleiden kesken. Suuriin väestön siirtymisiin liittyy aina kismaa, miettii Janne Patosalmi.
Evakoita autettiin
Sipolan ja lähiseudun vanhat asiat muistavat Elsa ja Arvi Pohjola oli pyydetty tapaamiseen mukaan muistelemaan evakkojen aikaa. Pulkkilassa, Jylhänrannan puolella ollut Elsa Pohjolan lapsuudenkoti oli niin pieni, ettei heille voitu ottaa evakoita.
Elsan mieleen on jäänyt tiellä lehmiä taluttavat evakot. Jos evakot pysähtyivät kodin kohdalle ruokkimaan karjaansa, pyrittiin jotain suuhun pantavaa löytämään myös ihmisille.
Marketta Sippola muistaa kotitalossaan Vornassa olleen evakoita. Sekin on jäänyt mieleen, kuinka taloissa leivottiin evakoille ja järjestettiin ruokaa koululla olleeseen evakkojen tukikohtaan.
Elsa Pohjolan mieleen on syöpynyt hänen äitinsä viljelemä sanonta: Sillä ei köyhy, jos tieltä taloon tulijan ruokkii eikä rikastu, jos tähkiä noukkii. Tämä motto on perheessä pidetty mielessä myös sota-aikana.
