Latvankylän hirviporukka kaatoi viime lauantaina kaksi hirvenvasaa, joka sellaisenaan ei ole suuren luokan uutinen. Oudoksi tarina muuttui siinä kohtaa, kun toista kaadettua hirveä alettiin nylkeä. Ensiksi porukka hämmästyi vasan rusehtavaa lihaa, ja tarkemmalla tutkinnalla kävi ilmi, että vasan peräpäästä löytyi haulia.
Tässä kohtaa nylkyhommat keskeytettiin ja paikalle kutsuttiin eläinlääkäri.
Hölmömpikin ymmärtää, ettei hirveä saa missään olosuhteissa ampua haulikolla, sillä haulikko ei tee muuta kuin haavoittaa eläintä.
– Puhtaan törkeästä kiusanteosta. Ei se hirvi kuole haulikolla läheltä eikä kaukaa. Tämä eläin oli kokenut ihan turhaa kärsimystä, asiasta Siikajokilaaksolle vihjannut Aila Karvonen, Latvakylän hirviporukan ainut naisjäsen kertoo.
Metsästyksen johtajana toiminut Tero Saarikoski kertoo, että täman tapaiseen toimintaan törmääminen sapettaa ankarasti. Kukaan ei tiedä, missä päin eläintä on ammuttu, eikä tekijä jää todennäköisesti koskaan kiinni.
– Suomeksi sanottuna vituttaa tällainen eläinrääkkäys. Kyllähän se kertoo siitä, ettei tekijällä lämpene vintillä ihan kaikki kamarit. Kyllä metsästyskortti on kiven alla, ellei erota hirveä linnusta tai pienriistasta. 18 vuotta olen hirvimetsällä kulkenut, enkä ole koskaan vastaavaan törmännyt.
Hirvenvasa ei aiemmin kohtaamasta rääkkäyksestä huolimatta mennyt hävikkiin. Eläinlääkärin mukaan liha on syömäkelpoista ja rusehtava kohta hirven perskannikassa oli käytännössä vain mustelma.
– Onhan se varmasti jokin aikaa karvastellut, jos haulikolla perseelle ammutaan. Kaikennäköisiä sähläreitä tuolla metsässä näköjään kulkee.
Latvakylän hirviporukkaan kuuluu 16 metsästäjää, joista yhdeksän oli viime lauantaina passissa. Porukan keskenään antama tuomio oli eläinrääkkääjälle tyly.
– Aseet pois vähintäänkin. Jos hirvenmetsästyksessä tulee jostain syystä haavakko, sitä etsitään niin kauan, että se löytyy. Ei loukaantunutta eläintä saa jättää metsään, Aila Karvonen huomauttaa.