Laitumen nurkassa törröttää entinen puhelinpylväs ja siitä lähtee 1,5 metriä korkeaa aitaa kahteen suuntaan. Aitaa on kaikkiaan viisi kilometriä ja sen sisään mahtuu noin 100 hehtaaria Vesa Koskelan maita.
– Lähes koko tila, Koskela toteaa.
Jykevä aita on tehty 180-päisen lihakarjan suojaksi susia vastaan. Tarpeita Koskela sai Suomen riistakeskukselta niin paljon kuin valtiolta tällä hetkellä saa, eli 3,6 aitakilometrin verran. Tarpeet lopuille 1,4 kilometrille hän hankki itse.
Valtion tarvikepaketille tulisi kaupasta ostettuna hintaa 25 000-30 000 euroa, joten tavarana tullut tuki on melkoisen huomattava. Tukea Koskela haki vuosi sitten.
– Paperit oli suhteellisen helppo täyttää. Mukaan tarvittiin kartta ja karjan arvon määritys. Tuki tuli helposti, ei ollut kahta puhettakaan etteikö saisi, hän toteaa.
Viime joulukuussa tuli tieto, että on aitatarpeet myönnetty ja lasti tuli pihalle keväällä. Syksyn mittaan on jykevää aitaa rakennettu kaivinkoneen kanssa ja se on loppusilausta vaille: kun kaikki viisi lankaa on kiristetty, voi sähkön kytkeä päälle.
– Toivon, että susi saisi langasta sähköiskun ja se pelottaisi ne pysymään poissa, isäntä toteaa.
Aidasta on kaksipuolinen hyöty: sudet pysyvät ulkopuolella ja karja sisäpuolella. Toisaalta rakentamisesta on ollut työtä ja lisäksi erilliset lohkot jäävät käyttämättä.
– Haluaisin niilläkin laiduntaa karjaa, mutta en uskalla. Aitaaminen tulisi kalliiksi, Koskela kertoo.
Pedoista on ollut harmia Koskelalle viime syksystä lähtien, jolloin ensimmäinen hieho päätyi suden suuhun. Kerran paniikkiin joutunut sonnilauma rynni kaikista aidoista läpi että tolpat lentelivät. Ja vuosi sitten Koskela itsekin näki suden noin 50 metrin etäisyydeltä.
– Kuulin naapurin eläinten huutavan ja lähdin katsomaan tilannetta. Valokiilassa silmät kiilui, ne oli varmasti suden. Havainto on ihan selvä, hän toteaa.
Susien jälkiä on havaittu jatkuvasti alueella Relletti-Vihannin Lukkarinperä-Piehinki-Pyhäjoki. Jälkien perusteella on aiemmin arveltu, että liikkeellä on yksi susi. Mutta kuluvan syksyn aikana on riistakameran kuvaan jäänyt lauma, jossa on neljästä seitsemään eläintä.
– Susi kulkee hirvien vaellusreittejä myöten ja reitti kulkee minun maitten läpi. Siksi ne ilmeisesti ovat asettuneet näille tienoille, Koskela arvelee.
Susikarttoja netistä tarkkaan seurannut isäntä on tullut siihen tulokseen, että koko jokivarren alueella on neljä susilaumaa. Virallisten arvioiden mukaan laumoja on yksi. Miksi havainnot ja viralliset arviot eivät täsmää, hän ihmettelee.
– Joku syy on siihen, että kantaa vähätellään. Pitäisi tehdä tosiasiallinen, rehellinen kanta-arvio, hän puuskahtaa.
Susi on rauhoitettu eläin ja sen luvatta tappamisesta saa ankaran rangaistuksen – jopa vankeutta. Laki on Koskelan mielestä liian tiukka.
– Kun susi on karjan tai metsästyskoiran kimpussa, pitäisi omistajalla olla oikeus suojella eläimiään ja ampua susi. Nyt jos puolustaa omaa karjaa, saa syytteen metsästysrikoksesta ja se on laidäädännön valtava epäkohta, hän sanoo.
– Tuntuu, että maanviljelijä on nyky-yhteiskunnan hylkiö ja vielä pitäisi ruveta sutta palvomaan. Se sotii minun talonpoikaista järkeä vastaan.
Susia Koskela ei vihaa ja hän on ehdottomasti salametsästystä vastaan ja tähdentää, että asiaa on hoidettava Suomen lakien mukaan. Hän vain toivoo, että kaatolupia saisi enemmän ja helpommin.
