Fitness-buumi on pelottava ilmiö. Kansanterveydelle ja urheilutarvikebisnekselle on toki tilastollisesti hienoa, että porukka innostuu kuntoilusta, mutta samaan aikaan normitallaajalle paha, jos homma menee liiallisuuksiin. Jutta Gustafsberg saa lisää tilaa Livin arki-illoista, eikä se ole edes suurin ongelma. Fitnessistä on tullut pakkomielle.
Pakko käydä salilla. Pakko jaksaa aamuaerobinen hikilenkki ennen aamupalaa. Hiilari alas ja rasva ylös, vaiko sittenkin toisinpäin?
Kana, parsa ja maitorahka, pyhä kolminaisuus. Ketoosi ja tankkaus. Kakskyt kiloa läskiä pois ja kymmenen lihasta tilalle, parissa kuukaudessa tietenkin. Vettä riittävästi. Ei yksi tai kaksi, vaan kolme litraa päivässä. Mieluiten aamulla, ettei tarvitse yötä ravata vessassa. Jos tulee ravattua, niin Polar ranteessa kyllä huomauttaa, että levollista unta tänäkin yönä vain neljä tuntia.
Aijai ja huomenna paremmin, eikö niin? Vanne kiristää ranteen ja rinnan lisäksi päätä, mutta ei se haittaa, koska karkkipäivänä rahkan päälle voi murustella proteiinipatukan. Taattu nautinto.
Arki kituutetaan. Jos meal prepissä suunnitellun viiden täydellisen ateriakokonaisuuden jälkeen on vielä nälkä, niin tuorekurkkua saa ottaa. Vesimeloniakin juu, mutta kohtuudella. Proteiiniruoka ennen treeniä. Treenin päälle järkyttävä esanssinmakuinen palautuslitku ja kotona nopea hiilaritankkaus. Vie toimintakyvyn loppupäiväksi, mutta ei se ole niin vakavaa. Eihän?
Ortoreksia. Se on uuden ajan syömishäiriö. Siinä, missä ennenvanhaan jylläsivät anoreksia ja bulimia, on nykyisin ortoreksia. Se on kaikilla meillä, myös sinulla. Mietit mitä syöt. Pullasta tulee vähän paha mieli. Viikko salaatilla ja miinuskaloreilla. Sitten tulee viikonloppu.
Viikonloppuna repeää. Kermaa ja pekonia, kaljaa ja makkaraa. Sunnuntaina suolaturvotuksen vastapainoksi puoli kiloa karkkia ihan ohimennen ja maanantaina morkkiksessa salille, niin kuin kaikki kuuskikymmentä muutakin bikinifitness-kisoihin treenaavaa tosiharrastajaa.
Älä anna sen tapahtua, kun ei ole pakko. Näin on aivan hyvä, ja aivan hyvä riittää mainiosti.