Palasin maanantaina töihin virkistävältä talvilomaviikolta. Viikko oli touhukas, kiitos vävyni. Vävy huolehti jo aikaa sitten anopin loman onnistumisesta ehdottaen, että voisin ajoittaa talvilomaviikon ajanjaksoon, jolloin heidän perhe tekee pientä pintaremonttia ostamassaan omakotitalossa.
Maanantaina starttasin Oulaista kohden hyvin varustautuneena niin, että voin yöpyä kaikessa rauhassa talolla tyttären perheen majoittuessa vielä entiseen kotiinsa. Mummon työmaa alkoi keittiössä vielä perusteellisesti siivoamatta olleiden kodinkoneiden putsaamisella. Se olikin lastenleikkiä verrattuna viikon päätyöhön joka oli liimalla seinään kiinnitettyjen tapettien irrottamista.
Kun vävy oli kontannut pari päivää lattialla, uutta alakerran lattiamateriaalia asentaen, totesimme, kuinka ihanat työpaikat meillä on. Ihailtavaa oli katso, kuinka metsäkoneita työkseen korjaava vävy on näppärä myös remonttireiskana ja erityisen pitkä pinnainen. Käämi ei palanut anopille kertaakaan ja suunnitelmia muutettiin sitä mukaa, kun tyttäreni sai uusia ideoita sisustamiseen. Onneksi minun ei tarvinnutkaan olla tapettimestari, vaan siihen urakkaan vävy oli kutsunut äitinsä.
Pidin toki huolen, että talvilomalainen sai myös liikuntaa ja ulkoilin päivittäin Piipsjärven maisemissa hankisilla hiihdellen ja lapsenlasta rattaissa lykkien. Näillä lenkeillä iloinen yllätys oli, kuinka uudet ihmiset otettiin vastaan: Koulutiellä olleet lapset tervehtivät poikkeuksetta reippaasti vastaantulijoita. Myös lenkkiseuraa löytyi, kun yhtenä aamuna naapurustosta liittyi koira seuraani ja taittoi kanssani koko hiihtolenkin.
Suorinta reittiä talolta järven rantaan etsiessäni mieleeni tuli, kuinka uutta kyläläistä ilahduttaisi kartta, josta näkisi, mistä saisi hilpaista kenenkään pihan poikki tarpomatta järvelle. Toki aika lähellä on veneranta, mutta sinne saakka suksien kantaminen ei innostanut. Hiihtelin rantaan pelto-ojan vartta, josta oli matkaa lähimpiin taloihin mielestäni riittävästi. Mieleeni tuli, että vastaavia ajatuksia voi olla myös Siikajokivarren kuntiin muuttavilla, joilla ei ole omaa rantaa tai lähellä kotia yleistä uima- tai venepaikkaa. Tuollainen pieni asia kuin mukavan onkipaikan tai tästä saa kulkea veden äärelle polun löytäminen voi vaikuttaa uuteen asuinpaikkaan kotiutumiseen. Se voi harmittaa, kun vesistö näkyy, mutta sen äärelle päästäkseen olisi kuljettava toisten pihojen kautta.
Minulla oli ilo tehdä Jokivarren kylät juttusarjan viimeinen kyläesittely Saarikosken kylä esitellen. Kyläjuttu oli jälleen yksi niistä ihanista kohtaamisista, joita olemme kokeneet tätä juttusarjaa tehdessämme. Kyläkierros alkoi Leskelästä 2015. Kyläjuttujen tekeminen vei odotettua kauemmin, kun mielenkiintoista aineistoa kertyi paljon. Kiitos kaikille teille, jotka olette auttaneet meitä kyläjuttujen teossa!