Pienellä paikkakunnalla tapahtuu vähemmän kuin suurella. Leipää on, mutta sirkushuveissa jäädään väistämättä isommista. Vuoden pohjoispohjalaisena nuorisoseuralaisena palkitun Anna Hämeenahon mukaan voit joko voivotella tai tehdä asialle jotain. Ja Hämeenaho on tehnyt. Synnyinpitäjässään Piippolassa Hämeenaho on ollut touhuamassa yhtä sun toista, jotta kyläläiset – hän itse mukaan luettuna viihtyisi paremmin.
Vuoden nuorisoseuralaisen valintakriteereissä mainittiin muun muassa seuraavaa: Anna on monipuolisena esiintyjänä, näyttelijänä, muusikkona ja toimittajana koonnut eri-ikäistä väkeä harrastuspiireihin mukaan ja pitänyt näin pienen paikkakunnan kulttuurijärjestötoimintaa elävänä.
Ihan kaikkea tuota ei Hämeenaho tunnista, mutta niinhän se usein menee, että muut näkevät sen mitä itse ei hoksaa.
– Ainakin tuo ”muusikko” vetelee aivan överiksi. Kunhan välillä vähän laulelen toisten viisuja lämpimikseni. En osaa edes soittaa mitään instrumenttia kunnolla, Hämeenaho vähättelee.
Komediaakylään
Hämeenaho on tuonut Piippolaan muun muassa stand up -illat, joista piipposet ja vähän muutkin ovat päässeet nauttimaan keskimäärin kaksi kertaa vuodessa.
– Serkkuni Petri Hankonen esitti, että kokeillaan stand upia Piippolassa ja kokeilimme. Nuorisoseuran talo vetää 150 ihmistä ja ensimmäinen tapahtuma myytiin loppuun viikossa, Hämeenaho kertoo.
Nuorisoseuralaisuus on hieman erilaista tänä päivänä kuin sen alkuaikoina. Ennen nuorisoseuran kokoukset käsittelivät raittiusaatetta ja väkeä haluttiin paremminkin hillitä kuin juoksuttaa.
– Nyt ajatus on oikeastaan päinvastainen, sillä me kannustamme ihmisiä yöjuoksulle, Hämeenaho heittää.
Nuorisoseuratyö on tietysti vapaaehtoista ja toisinaan se kysyy aikaa. Tällä hetkellä Siikajokilaakson toimittajan työstä opintovapaalla oleva Hämeenaho on perheellinen, joten seuratyön lisäksi kysyntää on muuallakin.
– Kaiken tämän talouden kiristymisen aikana on ollut valitettavaa seurata, että Piippola jää jatkuvasti lapsipuolen asemaan. Ja sitten meiltä kysytään, että miksi piipposet vain valittavat. Minä en ihmettele yhtään, että ihmiset valittavat. Kohta saamme järjestää ihan kaiken itse. Nuorisoseuralla meitä on puolenkymmentä aktiivia ja siellä on mahtavia tyyppejä mukana. Meillä on teatteriryhmä, joka esiintyy pyydettäessä. Järjestämme kaikenlaista pöljäilyä kyläläisille. Teemme itsemme naurunalaiseksi, jotta voimme nauraa muiden kanssa.
Piippola on Hämeenahon koti ja kotiseuturakkaus paistaa hänessä kirkkaana ja kauas. Vaikka opiskelut ovat vieneet Hämeenahoa myös muualle, Piippolaan on ollut helppo palata ja jäädä.
– Opiskelin medianomiksi ja minua pyydettiin tänne Pentti Haanpään 100-vuotishankkeeseen. Olin ollut aiemmin kesätoimittajana Siikkiksessä. Soitin sitten Pirkolle (entinen päätoimittaja Mehtomaa) ja kysyin töitä. Pääsin töihin, muutto sopi kestiläläislähtöiselle puolisollekin, joten tänne oli hyvä asettua. Varmaan muitakin paluumuuttajia olisi, jos heille olisi töitä.
Mutta ne nuoret. Varsin moni heistä pienillä paikkakunnilla ajattelee, että heti kun on mahdollista niin menoksi. Surullista mutta toisaalta ymmärrettävää.
Hämeenahon mukaan myös nuoret voivat vaikuttaa varsin paljon itse, millainen oma kotipitäjä on ja mitä se tarjoaa.
– Onhan se surullista kun kuulee, että nuori moittii omaa kotipaikkaansa. Mutta Piippola ja moni muukin paikka on ihan sellainen, millaiseksi sen teet. Minulla ainakaan ei ole ollut tylsää iltaa. En edes muista sellaista. Ehkä välillä pitäisi olla, Hämeenaho naurahtaa.
