Menetkö jouluksi kotiin, minulta joka vuosi kysytään. Minne kotiin, äimistelen. No vanhempiesi luokse, kysyjä tarkentaa.
En mene minnekään. En pakkaa laukkua täyteen kampetta, lahjaa ja herkkua. En aja kahta tuntia jäisillä teillä peläten, että metsänvitikosta syöksyy eteen hirvi tai jänöpupu. En elä matkalaukkuelämää vanhempieni huushollissa. Olen kotona, omassa kodissani, jossa viihdyn oikein mainiosti. Ohhoh kultaista kotia!
Mutta jouluhan on perhejuhla, kysyjä sanoo sääli äänessä kuuluen. No niin on, mutta mitä ihmeen vikaa on minun yhden ihmisen (ynnä koiran) perheessäni? Ei mitään. En ole yksinäinen, vaikka asunkin yksin ihan omin nokkineni.
Perheitä on monenlaisia, ja laajan määritelmän mukaan myös yksi ihminen muodostaa perheen. Oman perheensä. Ja se on aivan yhtä hyvä perhe kuin vaikkapa 12-henkinen poppoo. Tärkeintä on, että itse viihtyy ja nauttii olostaan. Minulla on oikein hyvä olla, eikä minun joulussani ole yhtään mitään säälittävää.
Olen jouluihminen. Aloitan jouluvalmistelut hyvissä ajoin: katsastan joululevyvalikoiman ja vaihdan verhot. Soitan joululevyrivin alusta loppuun, ripustelen ikkunoihin jouluvalot ja sommittelen joulukoristeista ja kukista asetelmia. Olen laiska siivooja, enkä jouluksikaan pese kaappeja enkä ripsi kattoja havuluudalla, mutta kunnon viikkosiivouksen teen.
Häärään keittiössä pitkin joulukuuta. Leivon itselleni pikkuleipiä, oikein meheviä hedelmäkakkuja, aurajuustosarvia ja joululeivoksia. Laitan upean väristä punajuurivuokaa, ostan lanttu- ja porkkanalaatikot ja palasen kinkkua. Tänä vuonna mieli tekee myös graavattua lohta ja sienisalaattia, joten nekin taitavat päätyä hankittavien listalle.
Oikeaan jouluun kuuluu tietysti joulukuusi. Kun siskonpojat kantavat kuusen sisälle, tupaani astuu joulu. ”Joulu, joulu suloinen, joulu aina uusi. Tummat oksat säteillen seisoo joulukuusi”, lauletaan yhdessä lempilauluistani.
Kun minä kerran joulua itselleni laitan oikein kaksin käsin, niin totta ihmeessä haluan myös sitä viettää omassa kodissani, kaikessa rauhassa. Oi miten ihanaa on viettää joulua kaikessa rauhassa!
Työssä kello määrää tahdin ja jatkuvasti on dead line niskassa. Siksi on suunnattoman rentouttavaa, kun jouluna ei ole mitään aikataulua. Minun ei tarvitse aattona juoksun kanssa käydä haudalla, syödä, saunoa ja ottaa joulupukkia vastaan. Saan istua kaikessa rauhassa kotona, kuunnella radiosta joulurauhan julistusta, hyvää musiikkia ja napostella itse tehtyjä herkkuja. Illan päälle vyöryttelen itseni siskon perheeseen, missä pääsen osallistumaan lasten jouluriemuun.
Koko joulun ajan nukun niin pitkään kuin nukuttaa ja valvon niin myöhään kuin haluan. Syön justiinsa silloin kun nälättää ja juon kahvia kun kahvihammasta alkaa kolottaa.
Joulun täydellinen vapaus! Ajatelkaapas sitä.
Rentouttavaa Joulua toivottaen
Kirsi Junttila